Kulttuurieroja ja kielikukkasia

Uusiin ihmisiin tutustuminen alkaa täällä hyvin pitkälti saman kaavan mukaan, joka sisältää kolme kysymystä. Ne ovat a) Mistä olet kotoisin b) Mitä opiskelet ja c) Missä hall of residencessa asut. Näiden kysymysten jälkeen juttu joko kuivuu kokoon ja muuttuu kiusalliseksi hiljaisuudeksi tai kehittyy eteenpäin pikkuhiljaa. Vaihtareilla alkaa olla jo aika vahva side keskenään ja kaikenkaikkiaan hyvä meininki - ei ole mitään niin ihanaa kun päästä vihdoinkin juttelemaan rennosti ja naureskelemaan toistensa kulttuuri- ja kielieroille. Hauskoja juttuja oikeasti riittää niin hassuista oman maan tavoista, kielikoukeroista, vääristä ensivaikutelmista... Esimerkiksi en edes muista, koska viimeksi olisin nauranut niin kovin kuin eilen, kun oltiin vaihtareiden järkkäämissä kotibileissä.

Ennakkoluuloja ja -käsityksiä on paljon liikkeellä. Suomen kuviteltiin olevan maa, jossa ei ole mitään muita kuin lumisia vuoria; Kolumbian kuviteltiin olevan maa, jossa kaikki ihmiset ovat huumediilereitä, Sudanin kuviteltiin olevan maa, jossa ei ilman rynnäkkökivääriä pysy hengissä... Omasta mielestä kaikista hurjimmat ennakkoluulot koskivat jo edellä mainittu Kolumbiaa ja erästä kolumbialaista, joka oli viettämässä iltaa kanssamme. Seurailin ihmisten käyttäytymistä tätä ihmistä kohtaan ja tuloksena huomasin, että vähintään viisi ihmistä tuli kysymään onko hänellä huumeita, kun kuulivat hänen kotimaansa. Eivätkä meinanneet uskoa, kun tämä henkilö sanoi, ettei hän käytä. Kysyin häneltä, eikö tuollainen ärsytä tai loukkaa, mutta hän on kuulemma niin tottunut siihen, ettei enää jaksa välittää.

Itse olen oppinut nyt jo hurjan paljon vieraista maista ja kulttuureista. Ja rehellisesti voin myöntää, että myös minulla on ollut ennakkokäsityksiä, jotka ovat yksi kerrallaan murtuneet. Esimerkiksi käsitys egyptiläisistä miehistä on totaalisesti muuttunut tämän reissun aikana; kaikki eivät olekaan lipeviä liimatukkia vaan oikeasti kohteliaita, hauskoja ja mukavia tyyppejä.