No niin armaat karvakuonot, täti sai tänään esitettyä esitelmällisen esitelmänsä muille esittelijöille. Eli suomeksi presentation on nyt tehty. Oman esitelmäni aiheena oli immigration detention of children eli yksi tämän maan monista maahanmuuttokontrollin helmistä; turvapaikanhakijoiden lapsia saa vangita kontrollin nimessä aivan kuten aikuisia. Keskimäärin 1000 lasta vangitaankin joka vuosi. Esitelmässä oli pohdintaa siitä, miten tämä kaikki on saanut alkunsa ja miksi se ylipäätään on ongelma, johon pitäisi pureutua. Niin, miksi lapsia ei pitäisi vangita? Hmmmmm...
Nyt tästä Globalisation & Health- kurssista on vielä essee palauttamatta. Esseen tarkoituksena on arvioida kampanja nimeltä OutCry!, joka taistelee tuota edellämainittua ongelmaa vastaan eli yrittää lopettaa lasten vangitsemisen maahanmuuttokontrollin nimissä. Palautuspäivä on 12.1.2011, muuuutta allekirjoittanut on jo nyhertänyt oman tekeleensä hiomista vaille valmiiksi. Ja koska allekirjoittanut (kaikkien muiden kurssilaisten lisäksi) oli ymmärtänyt tehtävänannon väärin, on essee 3500 sanan mittainen. Kun sen pitäisi olla 2000 sanan mittainen, kuten saimme sattuman kaupalla tietää tänään. Perkele! Siis toki tässähän opiskellaan omaa elämää varten eikä suinkaan arvosanoja saadaksemme, aivan kuten kaikki tekopyhät paskiaiset jaksavat muistuttaa. Eli ei muuta kuin punakynä heilumaan! Eikä se muuten nyppisi yhtään niin paljon, mutta kun rehellisesti voin sanoa, etten ole koskaan eläissäni kirjoittanut yhtä teoreettisesti pätevää esseetä enkä ole ikinä nähnyt näin paljon vaivaa yhdenkään koulutekeleen eteen. Ja täällä esseet tai mitkään muutkaan koulutyöt eivät yksinkertaisesti saa olla liian pitkiä. Nooohhh...
Sananen vielä esitelmistä; uskallan väittää, että allekirjoittanut ja tuo toinen suomalainen naapurihuoneen hyypiö erottuivat edukseen esitelmissä. Kanssaopiskelijamme ovat toisen vuoden yliopisto-opiskelijoita, joiden esitelmät ihan totta olivat pelkkää suoraan paperista lukemista ja yyyybertäyteen buukattuja dioja. Ja esittelijät esitelmöivät esitelmänsä niin saakutin nopeasti, että pahinkin savolainen olisi kateellinen. Joko nämä ihmiset eivät ole koskaan
a) saaneet minkäänlaista palautetta esitelmistään aiemmin tai
b) eivät ole ennen pitäneet esitelmiä. Ikinä. Koskaan.
Mutta näissä merkeissä, iloisena huomisesta kotiinpaluusta, jätän tämän armaan blogini, paskanpuhumisen äänitorveni, lepäämään kutakuinkin kolmeksi viikoksi. On ihana lähteä lomalle kotiin, mutta toisaalta on ihanaa tietää, että tänne palaa vielä. Leicester kiittää ja kuittaa sekä palaa asiaan 7.1.2011!
Hauskaa joulua kaikille! :)
keskiviikko 15. joulukuuta 2010
lauantai 11. joulukuuta 2010
Oxford
Tänään oltiin vaihtareiden reissulla Oxfordissa. Tutustuttiin kaupunkiin ja etenkin "vanhaan kaupunkiin" eli yliopistoalueeseen, oppaan kanssa ja ilman. Matkassa oltiin koko päivä ja oli kyllä hurjan hauska reissu!
Kuvat ei millään tee oikeutta tälle kaunokaiselle... Oxford on ehdottomasti kaunein ja sävähdyttävin kaupunki mitä olen tähän mennessä Englannissa nähnyt tai ehkä jopa kaikista koskaan näkemistäni kaupungeista. En tiedä, ehkä se oli siksi, että kaikki ne uskomattoman hienot vanhat rakennukset ovat edelleen opiskelijoiden käytössä, ihan niin kuin aina ennenkin. Ja kaikki näyttää tismalleen samalta kuin monta sataa vuotta sitten!
Kuvat ei millään tee oikeutta tälle kaunokaiselle... Oxford on ehdottomasti kaunein ja sävähdyttävin kaupunki mitä olen tähän mennessä Englannissa nähnyt tai ehkä jopa kaikista koskaan näkemistäni kaupungeista. En tiedä, ehkä se oli siksi, että kaikki ne uskomattoman hienot vanhat rakennukset ovat edelleen opiskelijoiden käytössä, ihan niin kuin aina ennenkin. Ja kaikki näyttää tismalleen samalta kuin monta sataa vuotta sitten!
perjantai 10. joulukuuta 2010
Only a few days left
Yep, Christmas holiday is drawing nearer and nearer. Feels weird that in less than a week I'll be back in snowy and cold Finland, surrounded by all my family and friends. I like it here but it's definitely great to go back for a while. I don't feel like i'd need vacation from school but i miss home like hell. I feel kind of sorry for those exchange students whose home countries are so far that it's impossible to go back for Christmas but on the other hand, maybe this time of year doesn't matter to them as much as it does to me.
Speaking of other countries, i just looked some statistics about visitors in this blog. I found out that i've had visitors for example from USA, Germany, Iraq, Brazil... And Argentina of course but that doesn't surprise me :) I know that these visitors have probably ended up here just by coincidence but still it's interesting. And funny!
Tomorrow there's another exchange student trip to Oxford and naturally i'm going there too. Sooo some photos coming soon!
Speaking of other countries, i just looked some statistics about visitors in this blog. I found out that i've had visitors for example from USA, Germany, Iraq, Brazil... And Argentina of course but that doesn't surprise me :) I know that these visitors have probably ended up here just by coincidence but still it's interesting. And funny!
Tomorrow there's another exchange student trip to Oxford and naturally i'm going there too. Sooo some photos coming soon!
torstai 9. joulukuuta 2010
Ja näin ne tekee englannista shangri lan...
Tässä isojen herrojen äänestyksen tulos: lukukausimaksut nouskoon 9000 puntaan. Sillä ei ole merkitystä, että työväen/keskiluokan lapsilla ei ole enää varaa opiskella yliopistoissa - koulutus olkoon vain rikkaiden etuoikeus.
Ja kun ymmärrettävästi väkijoukko on päätöksestä raivoissaan, mitä tekee poliisi? Noh, katso video ja ymmärrä itse.
http://www.bbc.co.uk/news/education-11954333
Miten paljon sitä ihminen oppiikaan arvostamaan omaa maataan.
Ja kun ymmärrettävästi väkijoukko on päätöksestä raivoissaan, mitä tekee poliisi? Noh, katso video ja ymmärrä itse.
http://www.bbc.co.uk/news/education-11954333
Miten paljon sitä ihminen oppiikaan arvostamaan omaa maataan.
keskiviikko 8. joulukuuta 2010
They say cutback - we say fight back!
Today's lecture was interesting, very interesting indeed. Why? Because we had no lecture at all. Our teacher asked if we wanted to go out and see the stuff we're studying in practice and of course we did. So we joined a demonstration organised by De Montfort University and Leicester University, against possible cuts in education and huge rise in tuition fees here in the UK. There were about 100-150 people gathered around the Clock Tower in the city centre, a bunch of police and lots of passers by. The atmosphere was calm and relaxed even though the catchphrases were pretty bold. This demonstration was a part of several others organised at the same time in different cities in the country.
It's a shame that only that much people showed up, although the student's union advertised the event only for a tiny number of students. There is about 20 000 students in De Montfort University alone and a bigger group could've made the point clearer and stronger. This topic is really important, not only for the people in the UK but also for everybody else. I argue that if for example increased tuition fees are brought to life here, there is a high possibility that it's going to happen in other countries too.
The government is going to vote tomorrow, so we'll see what happens.
It's a shame that only that much people showed up, although the student's union advertised the event only for a tiny number of students. There is about 20 000 students in De Montfort University alone and a bigger group could've made the point clearer and stronger. This topic is really important, not only for the people in the UK but also for everybody else. I argue that if for example increased tuition fees are brought to life here, there is a high possibility that it's going to happen in other countries too.
The government is going to vote tomorrow, so we'll see what happens.
sunnuntai 5. joulukuuta 2010
Suomi vs Englanti: Asiointi
Kaikkihan tietävät kuinka hirveän kivaa on viettää aikaansa ruuhkaisissa ostoskeskuksissa, nihkeän kuumissa pikkuputiikeissa, kylmänkalskeissa virastoissa ja joka paikassa luikertelevissa jonoissa. Perusperiaatteet ovat varmasti joka paikassa suurinpiirtein samat, mutta pieniä eroavaisuuksia löytyy jopa Suomen ja Englannin välillä.
1. Jonottaminen
Fakta: Jonottaminen on perseestä. Jonoissa on ahdasta, kuumaa, tunkkaista ja inhottavaa ja joka hetki olet varma, että lyyhistyt kantamustesi, ostoksiesi ja takkiesi alle hetkenä minä hyvänsä. Ratkaisu Suomessa: Liikkeissä on mahdollisimman monta kassatätiä/setää, jotka toimivat mahdollisimman nopeasti tai virastojen ovensuussa on yksinkertainen masiina, joka sylkee sisuksistaan vuoronumeroja ja mahdollistaa asiakkaan menevän istumaan ja odottamaan. Ratkaisu Englannissa: Liikkeissä jonotetaan kiltisti ja virastoissa jonotetaan kiltisti. Kassatädit/sedät ovat valmiita sitten kun ovat ja heitä on juuri se määrä kuin sattuu olemaan.
2. Kassatädit/sedät
Suomessa kassoilla työskentelevät ihmiset ovat yleisesti ottaen äkäisiä, kiireisiä ja äärettömän tympiintyneitä. Heitä ei ihan oikeasti voisi vähempää kiinnostaa, saatko plussapisteitä vai bonuspisteitä, kunhan vain poistut mahdollisimman nopeasti heidän elämästään, jotta he pääsevät viettämään kahvitaukoaan ajallaan tai mieluiten vaikka minuutin etuajassa. Englannissa taas kassat ovat yleisesti ottaen oikein ystävällisiä ja suomalaisesta tuntuu suorastaan sydäntä lämmittävältä, kun heille saa hymyillä, heitä saa tervehtiä ja, shokeeraavaa kyllä, heille voi myös puhua. Uskokaa tai älkää. Erittäin monesti olen täällä myös kohdannut kassoja, jotka aloittavat keskustelun; he saattavat kysellä taustaasi, heittävät huumoria kanssasi ja rupattelevat säästä. Takanasi saattaa hyvinkin olla kolmenkymmenen metrin jono, mutta kassa ottaa aikansa jutellakseen kanssasi. Suorastaan loistavaa.
3. Palvelu
Fakta: Suomessa esimerkiksi vaateliikkeissä pyritään selviämään mahdollisimman vähällä työvoimalla. Fakta: Täällä pienimmissäkin vaatepuljuissa on hiljaisimpienkin tuntien aikana useampi työntekijä, jotta asiakkaille riittäisi palvelua. Joskus palveluinto menee hieman äärimmäisyyksiin asti, josta esimerkkinä toimii kansallisen bussiyhtiön virkailija, jolta allekirjoittanut yritti ostaa poikaystävälle lippua lentokentälle. Täti ei suostunut myymään lippua ennenkuin allekirjoittanut oli kertonut mihin aikaan kentällä piti olla. Eikä suostunut myymään sen jälkeenkään, koska hänen mielestään aikatauluni oli liian tiukka eikä miesparka tulisi ehtimään kentälle ajoissa. Allekirjoittanut yritti parhaansa mukaan laskeskella ykkösestä tuhanteen ja takaisin sekä selittää tädille, että vaikka kentälle ei ehdittäisikään, olisivat ne minun rahani, jotka menetettäisiin, ei hänen. Tilanne ratkesi sillä, että allekirjoittanut siirtyi ostamaan lipun seuraavalta myyjältä. Ja mitä teki tuo aikaisempi virkailija? Mulkoili oman tiskinsä takaa ja mumisi paheksuvasti.
1. Jonottaminen
Fakta: Jonottaminen on perseestä. Jonoissa on ahdasta, kuumaa, tunkkaista ja inhottavaa ja joka hetki olet varma, että lyyhistyt kantamustesi, ostoksiesi ja takkiesi alle hetkenä minä hyvänsä. Ratkaisu Suomessa: Liikkeissä on mahdollisimman monta kassatätiä/setää, jotka toimivat mahdollisimman nopeasti tai virastojen ovensuussa on yksinkertainen masiina, joka sylkee sisuksistaan vuoronumeroja ja mahdollistaa asiakkaan menevän istumaan ja odottamaan. Ratkaisu Englannissa: Liikkeissä jonotetaan kiltisti ja virastoissa jonotetaan kiltisti. Kassatädit/sedät ovat valmiita sitten kun ovat ja heitä on juuri se määrä kuin sattuu olemaan.
2. Kassatädit/sedät
Suomessa kassoilla työskentelevät ihmiset ovat yleisesti ottaen äkäisiä, kiireisiä ja äärettömän tympiintyneitä. Heitä ei ihan oikeasti voisi vähempää kiinnostaa, saatko plussapisteitä vai bonuspisteitä, kunhan vain poistut mahdollisimman nopeasti heidän elämästään, jotta he pääsevät viettämään kahvitaukoaan ajallaan tai mieluiten vaikka minuutin etuajassa. Englannissa taas kassat ovat yleisesti ottaen oikein ystävällisiä ja suomalaisesta tuntuu suorastaan sydäntä lämmittävältä, kun heille saa hymyillä, heitä saa tervehtiä ja, shokeeraavaa kyllä, heille voi myös puhua. Uskokaa tai älkää. Erittäin monesti olen täällä myös kohdannut kassoja, jotka aloittavat keskustelun; he saattavat kysellä taustaasi, heittävät huumoria kanssasi ja rupattelevat säästä. Takanasi saattaa hyvinkin olla kolmenkymmenen metrin jono, mutta kassa ottaa aikansa jutellakseen kanssasi. Suorastaan loistavaa.
3. Palvelu
Fakta: Suomessa esimerkiksi vaateliikkeissä pyritään selviämään mahdollisimman vähällä työvoimalla. Fakta: Täällä pienimmissäkin vaatepuljuissa on hiljaisimpienkin tuntien aikana useampi työntekijä, jotta asiakkaille riittäisi palvelua. Joskus palveluinto menee hieman äärimmäisyyksiin asti, josta esimerkkinä toimii kansallisen bussiyhtiön virkailija, jolta allekirjoittanut yritti ostaa poikaystävälle lippua lentokentälle. Täti ei suostunut myymään lippua ennenkuin allekirjoittanut oli kertonut mihin aikaan kentällä piti olla. Eikä suostunut myymään sen jälkeenkään, koska hänen mielestään aikatauluni oli liian tiukka eikä miesparka tulisi ehtimään kentälle ajoissa. Allekirjoittanut yritti parhaansa mukaan laskeskella ykkösestä tuhanteen ja takaisin sekä selittää tädille, että vaikka kentälle ei ehdittäisikään, olisivat ne minun rahani, jotka menetettäisiin, ei hänen. Tilanne ratkesi sillä, että allekirjoittanut siirtyi ostamaan lipun seuraavalta myyjältä. Ja mitä teki tuo aikaisempi virkailija? Mulkoili oman tiskinsä takaa ja mumisi paheksuvasti.
torstai 2. joulukuuta 2010
Päivän paras
Eilisen luento käsitteli ilmastonmuutosta ja miten se vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin. Pääpointti oli se, että länsimaiden suoraansanottu ryssiminen näkyy pahiten kehitysmaissa, joissa monissa ei ole muutenkaan erityisen kehuttavat oltavat. Länsimaiden on helppo olla olematta kovin hanakoita vaatimaan muutosta, koska meillä vaikutukset näkyvät kunnolla vasta noin viidenkymmenen vuoden päästä.
Tiedollisesti luento ei tarjonnut mitään kovin mullistavaa, vaan jälleen yleistiedolla pärjäsi hyvin pitkälle. Toki aihe itsessään on hyvin tärkeä. Luennoitsija oli sama vierailija kuin edelliselläkin kerralla, eli Christian Aidin edustaja. Mieleenpainuvinta koko luennolla oli, kun tämä rouva kertoi Suomessa olevan laajoja, ikijäässä olevia tundria. Ja että Ruotsissa on vain 10 astetta lämmintä kesällä.
Niin.
Tiedollisesti luento ei tarjonnut mitään kovin mullistavaa, vaan jälleen yleistiedolla pärjäsi hyvin pitkälle. Toki aihe itsessään on hyvin tärkeä. Luennoitsija oli sama vierailija kuin edelliselläkin kerralla, eli Christian Aidin edustaja. Mieleenpainuvinta koko luennolla oli, kun tämä rouva kertoi Suomessa olevan laajoja, ikijäässä olevia tundria. Ja että Ruotsissa on vain 10 astetta lämmintä kesällä.
Niin.
keskiviikko 1. joulukuuta 2010
Kuvia
Talvi on siis saapunut tännekin ja joulu on tuloillaan. Tässä hieman uutta kuvamateriaalia täältä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)