Kävin eilen Leicesterin pääkirjastossa ja löysin alla olevat ihanuudet sieltä. Mutta nämä eivät olleetkaan psykologia- tai sosiologiahyllyissä vaan yhteiskunta-osiossa. Psykologian puolella ei ollut mitään muuta kuin miljoonittain opuksia tyyliin "Miten olla parempi vaimo?" "Miten kohdata uusi poikaystävä?" "Miten selviän vanhemmuudesta - 3 viikon yksityiskohtainen päiväohjelma". Ja oikeasti tärkein kysymys olisi, että miten ihmeessä selviät elämästä, jos luet tällaista roskaa... Sosiologian puolella oli lähinnä historiallisia opuksia, joten meinasi jo alkaa usko pettämään josko löydän yhtään mitään kiinnostavaa ja omaa alaa koskettavaa kirjallisuutta. Yhteiskunta olikin sitten täyspotti ja olisin voinut raahata mukanani ne kaikki!
Kirjastokulttuurista ylipäätään sen verran, että tuolla ei ainakaan ollut hiljaista. Meteliä eivät kuitenkaan pitäneet asiakkaat vaan työntekijät, jotka kailottivat paitsi kohteliaisuuksia asiakkaille myös vaihtoivat kuulumisiaan toistensa kanssa niin, että varmasti kaikki muutkin kuulivat. Mukava asia oli rakennus itsessään, joka on vanha narisevine lattialautoineen ja hyvin tunnelmallinen sekä joka puolella olevat sohvat, jossa ihmiset kaikessa rauhassa lueskelivat ja seurustelivat keskenään.
Ja tätä seuraavaahan nämä ihmiset täällä juovat eli teetä. Ja onhan se hurjan hyvää, pakko myöntää. Varsinkin tuollaisen ihanaisen porkkanakakun kanssa.
Mutta jos nyt rehellisiä ollaan niin onhan kahvi aina kahvia. Sitä on kuitenkin yllättävän vaikeaa löytää täältä, ainakin jos haluaa hyvää sellaista. Kahviloissa toki sitä on, tosin monissa paikoissa maito vaahdotetaan kahvin sekaan, jolloin mausta tulee hieman erilainen kuin mihin on tottunut. Suurin ongelma onkin hyvän suodatinkahvin löytäminen ruokakaupoista. Sitä on kyllä yhtä tai kahta laatua tarjolla, mutta vain pienissä pusseissa, jotka maksavat paaaljon. Niin ja noh, rehellisyyden nimissä on sanottava, että makuun on totuttelemista... :) Onneksi sisko ja isä ovat ensi viikolla tulossa käymään ja heiltä on tilattu kahvilähetys!
