Terveydenhoito menee täällä niin, että meillä on oma opiskelijoiden lääkärikeskus ihan Campus Centren vieressä. Sinne piti tehdä rekisteröityminen eli käytännössä täyttää lomake omasta terveydentilasta, jonka jälkeen lääkäripalvelut on ilmaisia. Poikkeuksena on reseptit, joiden kirjoittamisesti lekurit perii £7/respa tai £36/vuosi. Hammaslääkärit eivät kuulu tähän opiskelijoiden terveydenhoitoon, vaan ne pitää ottaa yleiseltä puolelta. Hammaslääkäreihin kuulemma pääsee nopeasti, mutta ne maksavat paljon. Kuinka paljon, siitä mun pitää ottaa vielä selvää, sillä täkälinen käsitys siitä, että joku maksaa paljon saattaa olla ihan eri kuin mitä meillä Suomessa.
Mitä tuohon henkiseen puoleen tulee niin mä henkilökohtaisesti kaipaisin jo kovasti, että koulu alkaisi. Monilla muilla on jo koulua täyttä häkää joka päivä, kun taas me palloillaan edestakas ja yritetään keksiä jotain fiksua. Toki koulu järjestää myös tapahtumia (kuten eilen oltiin taas ilmaseksi katsomassa Runaways-leffaa), mutta mä en vaan ole tottunut siihen, että mulla on näin paljon ylimääräistä aikaa. Ihmisiä on tuhansittain ympärillä, mutta silti on joskus yksinäinen olo. Eilenkin illalla kaikki saamamme kaverit olivat kotona ihmettelemässä, toinen kämppiksemme itki koti-ikäväänsä himassa (ja hän sentään on kotoisin tästä samasta kaupungista...), toinen pyöri jossain omien tuttujensa kanssa ja kaikki itselle tärkeät ihmiset Suomessa olivat siihen aikaan jo syvällä unten mailla. Kaikkea ei myöskään viitsi kaataa Lillin niskaan. Ja mites ne britit? He kyllä juhlivat, mutta tällä hetkellä olen liian kipeä ottaakseni osaa heidän ilotteluun.
Miksi sitten halusin purkaa tämän tänne? Koska uskon, että en ole ainut vaihtari, jolla on tällaisia fiiliksiä jossain vaiheessa. Kaikkeen kannattaa varautua ja itsekin olin varautunut tähän. No, totutteluahan tämä uusi elämä vaatii.
Tämän päivän vietän toivon mukaan jossakin onnellisessa kipulääkekuplassa. Jos en, niin missiona on löytää kaupunginkirjasto, johon hommasin kortin ja hakea kasa jotain ihania kirjoja luettavaksi. Eteenpäin sanoi mummo lumessa!