Suomi vs Englanti: Pienet, arkipäiväiset asiat

Okei, okei, kyllä mä vielä joskus kirjotan koulujutuista. Ehkä. Pian. Sitä ennen kuitenkin taas hieman havaintoja ympäröivästä elämästä ja tällä kertaa niistä pienen pienistä asioista, jotka voivat joko a) helpottaa elämää tai b) saada pienen ihmisen totaalisen raivon partaalle.

1. Vessat

Tästä olen varmasti puhunut ennenkin, mutta kertaus on opintojen äiti.

a) Yleisissä vessoissa on aina vähintään yksi pönttö epäkunnossa. Eikä kukaan tunnu tekevän asialle yhtään mitään. Aivan parhautta oli vanhan kantiksemme yhden vessan kopin oveen teipattu lappu, jossa luki: "Out of order. We have contacted someone who cares".

b) Englantilaisilla on joku ongelma vessan pöntön vetämisen kanssa. Mutta ei siitä sen enempää, koska joku kuitenkin yrittää syödä tätä lukiessaan.

c) Suomessa on käytössä tuo ihanainen keksintö nimeltä "Hana 2000-luvulta". Eli on yksi hana, jota näppärästi vääntämällä saa aikaiseksi kylmää, kuumaa tai -uskokaa tai älkää- jotain siltä väliltä. Nimittäin täällä tuo välimaasto puuttuu: on vain helvetin kylmää ja saatanan kuumaa vettä, saatavilla kahdesta erillisestä hanasta, jotka sijaitsevat mahdollisimman kaukana toisistaan.

d) Vessojen ovet avautuvat sisälle eli koppiin päin. Aina. Yritä siinä sitten kammottava kupla otsassa änkeytyä pikkupikkuriikkiseen kopperoon ja vielä saada siinä hötäkässä housut alas. Melkoista akrobatiaa, sanon ma.

2. Ovet

Okei, myönnettäköön, että olen aina ollut huono ovien kanssa. Vaikka silmieni korkeudella lukisi kissan kokoisin kirjaimin, mihin suuntaan ovea kuuluu nykiä tai tyrkkiä, teen kuitenkin aina päinvastoin. Suomessa on käsittääkseni jonkinlainen systeemi ovien aukenemisten kanssa - jos ei muuta niin yleensä rakennuksen kaikki ovet avautuvat samaan suuntaan.

Täällä minun ei kuitenkaan tarvitse tuntea itseäni tyhmäksi repiessäni ovia väkisin saranoiltaan. Sillä kaikki muutkin ovat ihan yhtä hukassa. Ai miksi? No koska täällä ei ole mitään logiikkaa. Noin joka toinen kerta pitää nykiä, joka toinen kerta tyrkkiä. Ja sitten on kippas kappas-ovia, jotka rikkovat kaikki kaavat ja aukenevat ihan miten sattuu. Tai eivät aukene ollenkaan, koska ovessa on hieno sähköinen napinpainallus-mekanismi, jonka pitäisi toimia liikuntarajoitteisten apuna, mutta joka luonnollisestikin on epäkunnossa.

3. Suojatiet

Suomessa on suojateitä. Täällä ei, muuta kuin isoissa kaupungeissa. Täällä tietä ylittävä tekee sen täysin omalla vastuullaan ja joskus tuntuu, että autoilijat pelaavat peliä nimeltä automurhabingo. (Ja joo, tiedän että osa lukijoista naureskelee nyt, että menepä tuonne etelään niin tiedät miltä tuntuu ylittää autoteitä. Ääähhh. Thaimaa on Thaimaa, Intia on Intia, mutta jumalauta tämä on Iso-Britannia. Sitä suuremmalla syyllä sitä olettaisi, että suojateitä olisi olemassa.)

Suomi vs Englanti: Kesä

Kuten olen armeliaasti teille kaikille jo moneen kertaan hinkannut: täällä on kesä. Iiiihana kesä, noin 23 lämmintä, vihreää, ihanaa. Nam nam ja tui tui. Seuraavassa hieman havaintoja:

1. Vaatteet

Muistattehan täällä pomppivat pissaliisat pikkupikku hameidensa kanssa? Yllätys oli suuri, kun tajusin, että lämpötilan nousu on yhtäkuin hameen pituuden lisääntyminen. Mitäh? Talven pakkasilla siis on päällä lyhyemmät mekkoset kuin kesän kuumilla. Ja korotkin on pienemmät, koska alligaattoriläpyttimet on kesällä pop. Vau, muoti on ihmeellinen asia.

Ja te siellä kotisuomessa vasta alatte kuoria ihoon kiinni homehtuneita vällyjä irti. Raukkaparat.

2. Hatut

Täällä lapsilla ei ole hattuja päässä. Period. Kaksi suomalaista sossutätiä ei ymmarra.

3. Terassit

Suomessa terassikausi avataan välittömästi, kun lumeen saadaan sulatettua penkkien mentävä rako ja taivaalla näkyy jotain edes etäisesti aurinkoa muistuttavaa. Ja siinä sitten ollaan, koko kesä, tinuttaen riistohintaista alkoholia ja nauttien ah niin lämpimästä kesästä. Olkoonkin sitten vaikka lapaset kädessä ja villasukat jalassa, mutta kun on päätetty, että kesä on niin perkele se sitten kanssa on.

Täällä on ravintoloiden ja pubien edessä pari hassua tuolia ja isot ikkunat on avattu niin, että vaikka istuu sisällä niin on mukamas ulkona. Varsinaisia terasseja en ole nähnyt yksiäkään, sellaisia joiden olemassaolo on vain ja ainoastaan kesäkaljalle pyhitettyä.

4. Aurinko

Aivan kuten Suomessakin, auringonsäteet tulevat ihmisille joka vuosi yllätyksenä. Mitäh, ihan oikeastiko auringossa palaa? Kumma juttu, täytyypi yrittää ensi vuonna muistaa. Eli siis käytännössä täällä pomppii iloisesti kärtsänneitä ihmisiä, joiden nahka muistuttaa kumman paljon grillattua possun vasenta kankkua.

Suomi vs Englanti: Ruoka

1. Pakasteet
Kyllä, pakastesafkaa on joka puolella ja niin myös Suomessa. Täällä on kuitenkin menty astetta pidemmälle ja todettu, että KAIKEN voi pakastaa. Rehellisesti voin sanoa, että joissakin kaupoissa ehdoton valtaosa tuotteista on pakasteita. Tarjolla on kaikkea mahdollista ruskeasta kastikkeesta kokonaisiin aterioihin ja jälkiruokiin asti. Mutta auta armias, jos yrität etsiä jotakin vihreää pakastealtaasta - sitä ei ole. Ainoastaan isoimmissa hypermarketeissa voi löytää jotain muutakin kuin aina niin eksoottisia herneitä. Itse yritin löytää pinaattia ja viimein sitä löysinkin paikallisesta superkaupasta, mutta kerralla piti ostaa aimo muovikassillinen, koska pienempää pakkauskokoa ei ollut.

2. Säilykkeet
Jälleen, Suomessakin on säilykkeitä. Mutta täällä on huomattu, että sen minkä voi pakastaa voi myös tunkea säilykepurkkiin. Oikeasti, tämä kansa säilöisi varmaan mummonsakin, jos se olisi mahdollista. Yksi hieno esimerkki on säilykepurkki, jossa on kaksi keitettyä perunaa.

3. Valmisruuat
Kyllä, Suomessa on jälleen kerran myös valmisruokia ja koko ajan etenevissä määrin. Luonnollisesti niitä on myös täällä paljon, ehkäpä Suomen määrät potenssiin kymmenen. Valikoimaa muuten riittää! Ja kun kerran perunoista tuli puhe, täällä oikeasti myydään vakuumipakattuja keitettyjä perunoita, tillin kera tai ilman. Keittotaidottomat kanssaopiskelijamme ovat näistä olleet erityisen haltioissaan.

4. Kananmunat
Täällä kaikki munat ovat automaattisesti vapaan kanan munia, tai ainakaan en ole muihin tähän mennessä törmännyt. Tämän lisäksi munat voivat olla luomua tai eläinsuojelujärjestö RSPCA:n hyväksymiä. Suomessa puolestaan jatketaan vieläkin surkuhupaisaa kissa-hiiri-leikkiä häkkikanaloiden kieltämisestä. Ihan tosi, ihminen on käynyt kuussa, mutta häkkikanaloita ei saada kiellettyä?

5. Rasvaprosentit
Suomessa ei kaupassa ollessaan juuri muuta näe kuin mitä moninaisemman värisiä prosenttilukuja. Monissa tuotteissa rasva määrä ilmoitetaan isommalla kuin itse tuotteen nimi! Sillä ei, eihän sillä ole niin väliä mitä ostaa, kunhan vaan rasvaa on mahdollisimman vähän tai mieluiten ei ollenkaan. Täällä kevyttuotteita puolestaan on yllättävän vähän. Maidoissa on sama rasvaluokitus kuin Suomessa ja esimerkiksi joissain jugurteissa on tarjolla vähärasvaisempi vaihtoehto. Muissa tapauksissa kermat ovat kermaa, voit voita ja juustot juustoja. Elämä on huomattavasti helpompaa! Itseasiassa haluaisin lanseerata Suomeen vastaiskun rasvafanaatikoille ja painattaa tuotteiden kylkiin huomattavasti informatiivisempia faktoja kuten "20% ravintoaineita, 80%vettä ja ilmaa".

Suomi vs Englanti: Mitä muut ajattelevat minusta

1. Ikä
Suomessa ihmiset lähes poikkeuksettä olettavat minun olevan ikäistäni huomattavasti vanhempi. Täällä asia on täysin päinvastoin. Kaupan myyjät ovat ulkonäköni takia vakuuttuneita, että olen epätoivoinen, kutakuinkin 17-vuotias pikkuvamppi, joka säälittävyydessään yrittää näyttää täysi-ikäiseltä ja ostaa alkoholia. Muut opiskelijat puolestaan olettavat minun olevan juuri ja juuri täysi-ikäinen, kenties 19-vuotias. Esimerkiksi eilisellä luennolla vieressäni istuva tyyppi piti täysin itsestäänselvyytenä, että olen ensimmäisen vuoden opiskelija. Kun korjasin, että itseasiassa olen juuri aloittanut kolmannen opiskeluvuoteni, meni kundi kokolailla hiljaiseksi ja tuumasi lopulta: "sittenhän sä olet korkeammalla tasolla kuin minä". Mielenkiintoinen tapa tarkastella tuotakin asiaa, sanon ma.

2. Ammattipätevyys
Suomessa sosiaalialaa opiskelevat ovat työelämässä haluttua riistaa heti ensimmäisen harjoittelun jälkeen. Täällä olen puolestaan monesti törmännyt siihen hienovaraiseen käsitykseen, että minä en ymmärrä alastani yhtään mitään. Toki en villeimmissä kuvitelmissanikaan voisi väittää olevani pätevä tai valmis työntekijä, mutta kyllä nyt jotain haisua jo on. Esimerkkinä toimii jälleen eilinen luento, jossa päätin haluavani tutkia mielenterveysongelmia omaavien vanhempien saamia tukitoimia. Eräs kanssaopiskelijani kyseenalaisti aiheeni sanomalla: "mielenterveyspuoli on aika rankka paikka. Minä tiedän, olen tavannut kaksi skitsofreniaa sairastavaa ihmistä". Meinasi allerkirjoittaneella törähtää paskat housuun kun nauratti niin kovin.

3. Opiskelumotivaatio
Jostain syystä Suomessa minua pidetään yleensä tunnollisena ja ahkerana opiskelijana. Jostain syystä täällä olen automaattisesti laiska ja motivoitumaton. Esimerkiksi vaihtareiden keskuudessa minun ja Lillin opiskelut ovat yleisesti tunnettu vitsi, koska meillä on kontaktitunteja niin vähän. Ihmiset eivät voi ymmärtää, että kursseihimme sisältyy niin paljon itsenäistä työskentelyä, että se pitää varmasti työn touhussa kaikkina päivinä. Tähän tulee vielä lisäksi Suomeen tekemämme opintosuoritukset, joita niitäkin on melkoinen määrä. Kuinka monesti olenkaan kuullut sen, että kaikilla muilla on luentoja aina klo 9-17 joka päivä! Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että ihmeen usein näitä kaikkia muita näkee tuona aikana milloin missäkin punasilmäisenä hoipertelemassa tai salilla hullunkiilto silmissä hikoilemassa.
Antakaa minulle vastaan kurssi missä kontakteja on joka päivä koko päivän ajan. Otan sen vastaan mielelläni, sillä lupaan ja vannon, että tuollaisen kurssin suorittaminen on helpompaa ja vähemmän itsekuria vaativaa kuin tämä systeemi, joka meillä on.

Suomi vs Englanti: Asiointi

Kaikkihan tietävät kuinka hirveän kivaa on viettää aikaansa ruuhkaisissa ostoskeskuksissa, nihkeän kuumissa pikkuputiikeissa, kylmänkalskeissa virastoissa ja joka paikassa luikertelevissa jonoissa. Perusperiaatteet ovat varmasti joka paikassa suurinpiirtein samat, mutta pieniä eroavaisuuksia löytyy jopa Suomen ja Englannin välillä.

1. Jonottaminen
Fakta: Jonottaminen on perseestä. Jonoissa on ahdasta, kuumaa, tunkkaista ja inhottavaa ja joka hetki olet varma, että lyyhistyt kantamustesi, ostoksiesi ja takkiesi alle hetkenä minä hyvänsä. Ratkaisu Suomessa: Liikkeissä on mahdollisimman monta kassatätiä/setää, jotka toimivat mahdollisimman nopeasti tai virastojen ovensuussa on yksinkertainen masiina, joka sylkee sisuksistaan vuoronumeroja ja mahdollistaa asiakkaan menevän istumaan ja odottamaan. Ratkaisu Englannissa: Liikkeissä jonotetaan kiltisti ja virastoissa jonotetaan kiltisti. Kassatädit/sedät ovat valmiita sitten kun ovat ja heitä on juuri se määrä kuin sattuu olemaan.

2. Kassatädit/sedät
Suomessa kassoilla työskentelevät ihmiset ovat yleisesti ottaen äkäisiä, kiireisiä ja äärettömän tympiintyneitä. Heitä ei ihan oikeasti voisi vähempää kiinnostaa, saatko plussapisteitä vai bonuspisteitä, kunhan vain poistut mahdollisimman nopeasti heidän elämästään, jotta he pääsevät viettämään kahvitaukoaan ajallaan tai mieluiten vaikka minuutin etuajassa. Englannissa taas kassat ovat yleisesti ottaen oikein ystävällisiä ja suomalaisesta tuntuu suorastaan sydäntä lämmittävältä, kun heille saa hymyillä, heitä saa tervehtiä ja, shokeeraavaa kyllä, heille voi myös puhua. Uskokaa tai älkää. Erittäin monesti olen täällä myös kohdannut kassoja, jotka aloittavat keskustelun; he saattavat kysellä taustaasi, heittävät huumoria kanssasi ja rupattelevat säästä. Takanasi saattaa hyvinkin olla kolmenkymmenen metrin jono, mutta kassa ottaa aikansa jutellakseen kanssasi. Suorastaan loistavaa.

3. Palvelu
Fakta: Suomessa esimerkiksi vaateliikkeissä pyritään selviämään mahdollisimman vähällä työvoimalla. Fakta: Täällä pienimmissäkin vaatepuljuissa on hiljaisimpienkin tuntien aikana useampi työntekijä, jotta asiakkaille riittäisi palvelua. Joskus palveluinto menee hieman äärimmäisyyksiin asti, josta esimerkkinä toimii kansallisen bussiyhtiön virkailija, jolta allekirjoittanut yritti ostaa poikaystävälle lippua lentokentälle. Täti ei suostunut myymään lippua ennenkuin allekirjoittanut oli kertonut mihin aikaan kentällä piti olla. Eikä suostunut myymään sen jälkeenkään, koska hänen mielestään aikatauluni oli liian tiukka eikä miesparka tulisi ehtimään kentälle ajoissa. Allekirjoittanut yritti parhaansa mukaan laskeskella ykkösestä tuhanteen ja takaisin sekä selittää tädille, että vaikka kentälle ei ehdittäisikään, olisivat ne minun rahani, jotka menetettäisiin, ei hänen. Tilanne ratkesi sillä, että allekirjoittanut siirtyi ostamaan lipun seuraavalta myyjältä. Ja mitä teki tuo aikaisempi virkailija? Mulkoili oman tiskinsä takaa ja mumisi paheksuvasti.

Suomi vs Englanti: Elokuvateatterissa

Täällä ollessani olen käynyt leffassa kolme kertaa; kahdesti koulun järjestämänä ja eilen omin päin. Tässä seuraavassa tieteellisesti tarkkanäköisessä tutkimuksessani käytän lähdemateriaalina ainoastaan tuota eilisen kokemusta, sillä niissä kahdessa edellisessä koko sali oli täynnä opiskelijoita ja tunnetusti opiskelijoita ei voi verrata mihinkään.

1. Alkamisaika
Jos lipussa lukee, että elokuva alkaa klo 17.15, niin Suomessa kulttuuripläjäystä himokkaasti odottava kansa jonottaa ovella jo noin klo 16.45. Kun ovet aukeavat, he istuvat kiltisti paikoilleen eivätkä liikahdakaan ennen lopputekstejä.
Täällä jos lipussa lukee, että elokuva alkaa klo 17.15, kansa alkaa valumaan paikalle noin klo 17.25. Etsitään paikka, jätetään tavarat, käydään ostamassa pesuvadillinen poppareita, moikataan matkalla tuttuja, käydään kääntymässä omalla paikalla ja sitten vielä varmuuden vuoksi käydään vessassa. Käytävällä on siis liikennettä suurin piirtein yhtä paljon kuin Lontoon maanalaisessa.

2. Mainokset
Myöhässä paikalle lompsivat kansalaiset ärsyttävät kyllä, mutta toisaalta heitä ymmärtää kun ottaa huomioon sen pikku tosiasian, että mainoksia näytetään klo 17.35 saakka. Sen jälkeen kun allekirjoittanut oli nähnyt kolmekymmentä mainosta, kymmenen traileria sekä vielä lopuksi nopeat kertaukset kaikista neljästäkymmenestä, alkoi takarivillä metelöivä poikajoukko olla hyvin lähellä päästä hengestään.

3. Ssshhhh!
Suomessa pääsääntöisesti elokuvateatterissa käyttäydytään kuin kirkossa, ainoastaan sillä erolla, että suuhun tungetaan huomattava määrä jotain muutakin tavaraa kuin paperilta maistuvaa leipää ja etikkaista marjajuomaa. Jos joku kuitenkin metelöi, sitä siedetään niin pitkälle kuin mahdollista. Mene vaan ja hyssyttele pikkupäissään örisevää elokuvakansalaista niin saat loppupäivän hyssytellä omaa nenäverenvuotoasi.

Täällä jos ja kun metelöidään (eilen ainakin metelöitiin ja paljon), voivat ihmiset rauhassa hyssytellä ilman välittömän väkivallan tai kolme tuntia kestävän väittelyn uhkaa. Myös ystävälliset kehoitukset hiljenny-sukupuolielin-umpeen olivat tavallisia.

4. Eläytyminen
Suomessa leffassa voidaan hillitysti hörähdellä hauskan kohtauksen jälkeen, mutta muutoin kirkkomaisen jäyhä käyttäytyminen on tavallisinta. Täällä havaitsin kanssakatselijoitteni haukkovan henkeään, huudahtelevan, spekuloivan tapahtumia ja jopa itkevän. Mielenkiintoisinta oli kun hyvän kohtauksen jälkeen olin kuulevinani eturivistä taputusta.

5. Nukkuminen
Erään nuorehkon isähenkilön lastenhoito-ongelmat saatiin eilen ratkaistua helposti; hän toi kolmisen kappaletta pikkuriikkisiä ihmistoukkia mukanaan ja tokihan nämä nukahtivat hyvin nopeasti ja isä sai rauhassa jännittää, pääseekö Potter tällä kertaa hengestään. Vierssäni istuva herrasmies puolestaan kuorsasi antaumuksella koko elokuvan ajan. Kun desibelit nousivat epävireisen käyrätorven tasolle, aloin hienovaraisesti yskiä, rykiä, nykiä ja hermostuneesti naureskella, jolloin herrasmiehen lapset ymmärsivät vinkkini ja tökkivät isäänsä hereille aina pahimman kuorsausryöpyn aikana.
Nukutaanko Suomessa elokuvien aikana? Varmasti, mutta se yritetään hienovaraisesti peittää. Ja pääsääntöisesti tarkoituksena on tulla katsomaan elokuvaa eikä tulla kahden ja puolen tunnin mittaisille, meluisille päiväunille.

Suomi vs Englanti: Alkoholi

Jatketaan edellisellä linjalla, mutta keskitytään siihen mikä todella on tärkeää kaikille pikku simasuille eli kuningas alkoholiin itsessään.

Täällä Englannissa saa jokainen koju pikkukiskasta hypermarkettiin myydä juuri sitä ilolientä kuin haluavat juuri siihen aikaan kuin haluavat. Käytännössä saan siis lähikaupastani vodkaa niin halutessani, aina siihen asti kunnes kaupan ovet ovat auki eli yleensä puoleenyöhön. Ei siis puhettakaan Suomen systeemistä, jossa keskikaljaa vahvempaa saa ostaa vain nimeltä mainitsemattomasta lafkasta, jonka ainoa olemassaolon tarkoitus ja oikeutus on kerryttää valtion ahnasta rahakirstua. Ja sitä ohrapirtelöäkin saa ostaa vain tiettyyn aikaan päivästä, jotta Kalle Katsusta ja Jokke Jakomäestä eivät tenuttaisi itseään hengiltä.

Suomessa tuoppiin lasketaan olutta desimaalien tarkkuudella, jotta pisaaraakan ei mene hukkaan ja näin nihilisti johtaja saa jälleen tyytyväisenä taputella karvaisia käsiään. Täällä tuoppi ei ole tuoppi ellei se valu, läisky ja kuohu ahnaan asiakkaan kouraan. Ja mitä hintapolitiikkaan tulee, täällä kalleimmissakin pubeissa ja baareissa olut maksaa korkeintaan puolet Suomen hinnoista.

Mieleeni kuitenkin hiipii väkisinkin salakavala ajatus. Onko Suomen alkoholipolitiikka sittenkin ovelampi kuin mitä päältä päin vaikuttaa? Kun viinaa ei saa silloin kun haluaa ja sieltä kuin haluaa tai jos sitä saa, on se ainakin hävyttömän kallista, ovat Kalle ja Jokke valmiita vaihtamaan korvaaviin tuotteisiin. Luonnollinen poistuma ja jälleen suomineidon rahakirstuun jää pari jeniä lisää.

Suomi vs Englanti: Bilettäminen

Noniin armaat lapsukaiseni, nyt täti haluaisi selkälääkepöllyissään aloittaa uuden kirjoitussarjan, jossa länkytetään arkisista asioista täyttä puutaheinää. Vertailukohteina ovat luonnollisesti tuiki tuttu suomineitokainen sekä nykyisenä sijoituspaikkanani toimiva voimaauhkuva saarivaltio. Pahoittelen kovasti, jos kirjoitukseni ei sovi koulutusintituutioni viralliseen linjaan.

Ensimmäisenä aiheena on opiskelijan elämää kovastikin koskettava seikka eli bilettäminen. Kun Suomessa alkaa tehdä mieli vetää kupoli täyteen muutakin kuin aamumehua, on kaava kutakuinkin seuraava. Soitto muille ihmispoloille, joiden mielihalut kulkevat suurin piirtein samoilla aalloilla, jonka jälkeen kaunistaudutaan iltaa varten vetämällä kinttuihin paskaiset farkut, sama t-paita kuin kaikkina edellisinäkin kertoina ja kuorrutetaan luomus paksulla villatakilla, kaulaliinalla ja reikäisillä lapasilla. Tämän prosessin jälkeen könytään jonkin ihmispolon kotiin, nautiskellaan erinäinen, usein hyvinkin laaja, määrä olutta nimeltä Karhu, Koff tai Lapinkulta. Muuta ei tarvitse haaveilla juovansa, sillä siihen ei Kelan tukirahat riittäisi. Yhden pintaan yöllä ollaan tarpeeksi tuiskeessa, jotta voidaan siirtyä kuppilaan, todetaan meiningin olevan totaalisen hanurista tai ainakin hyvin läheltä ja ryömitään nakkikiskalle. Villatakista huolimatta palellaan perkeleesti ja syödään nahkeita ranskalaisia. Ilta huipentuu siihen, kun kaadutaan sänkyyn likaiset piilarit silmiin porautuen. Loppujen lopuksi hauskaa on aina, ainakin jälkikäteen ajateltuna. Meininki on rehellistä ja hyvin suomalaista.

Miten täkäläiset sitten käsittelevät omaa nestemäistä himoansa? Omien kokemuksieni ja tarkkojen tieteellisten tutkimuksieni mukaan he ensin kipittelevät vaatekauppaan ostamaan iltaa varten jotain siis-tosi-siistiä päälle pantavaa. Tämä yleensä käsittää pikkupikku topin, josta ei tarvitse utareiden kokoa paljoa ihmetellä, pikkupikku hameen, jonka kanssa ei kannata paljoa pyllistellä ja kaksi numeroa liian suuret, huikean korkeat korkokengät, joiden kanssa ei osata kävellä. Takit sun muut lämmittimet on tarkoitettu luusereille, joten ne jätetään suosiolla kotiin homehtumaan. Ilta alkaa aikaisin, kuppiloita kierretään monta ja illan aikana kumotaan mitä myrkyllisemmän värisiä shotteja ja kannullisia pinkkiä tyttöjuomaa. Kundit tekee suurinpiirtein samaa perässä. Baarissa kaatuillaan, kikatetaan, öristään, itketään ja kaikin mahdollisin tavoin annetaan ymmärtää vastakkaiselle sukupuolelle. Ennen kotiinmenoa pysähdytään kaduille käymään pitkiä keskusteluja, jotka kulkevat suurin piirtein näin:
- Iiiiiiiiikkk!
- Aaaaaaaakkkk!
- Uiuuiiuiii!
- Öörrrhh.
Vaikuttaa siis huomattavasti eksoottisemmalta meiningiltä.

Ja vielä yksi juttu: täällä ei vittuilla pokeille. Itse todistin tapahtumaa, jossa kuppilasta ulos saatettava mieshenkilö erehtyi sanomaan jotakin saattotoimenpidettä toteuttavalle jääkaappi-pakastin-yhdistelmälle. Loppu olikin historiaa ja saimme todistaa, kuinka poke nenäkarvat tutisten veti kundia turpaan niin että soi. Siinä missä Suomessa tällainen järjestyksenvalvoja kuskattaisiin sinimiesten toimesta talteen ja lahjaksi annettaisiin elinikäinen ammatinharjoituskielto, täällä muut poket tulivat hyväksyvästi taputtelemaan työtoveriaan selkään ja ilta jatkui ennallaan.