Suomi vs Englanti: Pienet, arkipäiväiset asiat

Okei, okei, kyllä mä vielä joskus kirjotan koulujutuista. Ehkä. Pian. Sitä ennen kuitenkin taas hieman havaintoja ympäröivästä elämästä ja tällä kertaa niistä pienen pienistä asioista, jotka voivat joko a) helpottaa elämää tai b) saada pienen ihmisen totaalisen raivon partaalle.

1. Vessat

Tästä olen varmasti puhunut ennenkin, mutta kertaus on opintojen äiti.

a) Yleisissä vessoissa on aina vähintään yksi pönttö epäkunnossa. Eikä kukaan tunnu tekevän asialle yhtään mitään. Aivan parhautta oli vanhan kantiksemme yhden vessan kopin oveen teipattu lappu, jossa luki: "Out of order. We have contacted someone who cares".

b) Englantilaisilla on joku ongelma vessan pöntön vetämisen kanssa. Mutta ei siitä sen enempää, koska joku kuitenkin yrittää syödä tätä lukiessaan.

c) Suomessa on käytössä tuo ihanainen keksintö nimeltä "Hana 2000-luvulta". Eli on yksi hana, jota näppärästi vääntämällä saa aikaiseksi kylmää, kuumaa tai -uskokaa tai älkää- jotain siltä väliltä. Nimittäin täällä tuo välimaasto puuttuu: on vain helvetin kylmää ja saatanan kuumaa vettä, saatavilla kahdesta erillisestä hanasta, jotka sijaitsevat mahdollisimman kaukana toisistaan.

d) Vessojen ovet avautuvat sisälle eli koppiin päin. Aina. Yritä siinä sitten kammottava kupla otsassa änkeytyä pikkupikkuriikkiseen kopperoon ja vielä saada siinä hötäkässä housut alas. Melkoista akrobatiaa, sanon ma.

2. Ovet

Okei, myönnettäköön, että olen aina ollut huono ovien kanssa. Vaikka silmieni korkeudella lukisi kissan kokoisin kirjaimin, mihin suuntaan ovea kuuluu nykiä tai tyrkkiä, teen kuitenkin aina päinvastoin. Suomessa on käsittääkseni jonkinlainen systeemi ovien aukenemisten kanssa - jos ei muuta niin yleensä rakennuksen kaikki ovet avautuvat samaan suuntaan.

Täällä minun ei kuitenkaan tarvitse tuntea itseäni tyhmäksi repiessäni ovia väkisin saranoiltaan. Sillä kaikki muutkin ovat ihan yhtä hukassa. Ai miksi? No koska täällä ei ole mitään logiikkaa. Noin joka toinen kerta pitää nykiä, joka toinen kerta tyrkkiä. Ja sitten on kippas kappas-ovia, jotka rikkovat kaikki kaavat ja aukenevat ihan miten sattuu. Tai eivät aukene ollenkaan, koska ovessa on hieno sähköinen napinpainallus-mekanismi, jonka pitäisi toimia liikuntarajoitteisten apuna, mutta joka luonnollisestikin on epäkunnossa.

3. Suojatiet

Suomessa on suojateitä. Täällä ei, muuta kuin isoissa kaupungeissa. Täällä tietä ylittävä tekee sen täysin omalla vastuullaan ja joskus tuntuu, että autoilijat pelaavat peliä nimeltä automurhabingo. (Ja joo, tiedän että osa lukijoista naureskelee nyt, että menepä tuonne etelään niin tiedät miltä tuntuu ylittää autoteitä. Ääähhh. Thaimaa on Thaimaa, Intia on Intia, mutta jumalauta tämä on Iso-Britannia. Sitä suuremmalla syyllä sitä olettaisi, että suojateitä olisi olemassa.)