Viimeistä viedään

Viimeinen päivä Leicesterissä on kulunut pitkälti siivotessa ja pakkaillessa. Aamulla tosin käytiin myös nauttimassa kahvit aamuauringossa kampuksen päärakennuksen edessä, pikkuisen huokaillen. Kaiken sen ilon, riemun ja odotuksen rinnalle on päässyt hiipimään myös haikeutta - tänne ei todennäköisesti palaa enää koskaan.

Toki viimeaikaisten luonnonmullistusten myötä on tunnekirjoon päässyt mukaan myös huolta. Jos tuhka estää lentämisen, millä sitten mennään kotiin? Toivottavasti kaikki pitävät sormet ja varpaat ristissä, että päästään kotiin lentäen. Muuten vaihtoehtoisena reittinä on matkustaa bussilla Lontoosta Amsterdamiin, sieltä junalla Saksan Travemundeen tai Rostockiin ja sieltä lautalla Helsinkiin. Jos tuokaan reitti ei onnistu niin sitten vaikka heitetään pitkää tikkua, että minne lähdetään :)

Mitä viimeisessä blogipostauksessa oikein kuuluu kirjoittaa? Selvää on ainakin se, että tämä vuosi on ollut aivan loistava ja ehdottomasti jokaisen hankaluuden, ongelman ja päänvaivan arvoinen. Tulen kaipaamaan englantilaisten positiivista asennetta, halpaa hintatasoa, pubielämää, Leicesterin monikulttuurisuutta ja tottakai ystäviäni, jotka joko jäävät tänne tai suuntaavat kuka mihinkin päin maailmaa. Toisaalta odotan Suomea, kaikkia omia ihmisiäni siellä, koiriani, sitä että saa asioida omalla kielellään, metsää...

Huomenna on suunnitelmana ensin käydä aamupalalla ihanaisen proffan kanssa, sitten on kämppätarkistus, bussimatka Heathrowlle ja jos vain mahdollista niin lento Suomeen. Jos ei.. Olen virallisesti luvannut, että jos kotimatka joudutaan tekemään pitkän kaavan mukaan, niin opettelen juomaan viskiä. Ai miksi? Ihan muuten vaan.

Nyt meni niin kuin Strömsössä

Jaa mikä? No Research & Ethics - kurssin päätöstyön elikkä oma research proposalin palautus. Tänään aamulla tallustelin kirjastoon tulostamaan työtäni. Tulostimet pikkuisen nikottelivat ja sitä kirosin suloisilla vaaleanpunaisilla sanakäänteilläni. Noh, sain kuitenkin homman hoidettua ja kävelin opintotoimistoon palauttamaan ko. työtä. Kävelymatka kestää lampsimisen nopeudesta riippuen noin 5 minuuttia. Kun pääsin perille, oli toimistossa lappu, että kaikki DMU:n tulostimet ovat kaatuneet.

VAU, mikä ajoitus. Taisi olla mun paperini viimeisiä mitä koko laitoksessa hetkeen tulostettiin. Ja ne jotka eivät ymmärrä, niin DMU:ssa työt palautetaan tiettynä päivänä klo 9.45-12.00 välisenä aikana eikä käsitettä armo ole tietääkseni lanseerattu.

Koska olen pakertanut tuon ko. työn kimpussa hävyttömän monta tuntia vuorokaudessa hävyttömän pitkän ajanjakson ajan, käppäilin opintotoimistolta suoraan kaupunkiin ja ostin itselleni vähän kesäkivaa. Billabongin sortsit, lähtöhinta £60.00, nyt £9,99. Lisäksi kolme erilaista toppia £2,99; £3,99 ja £15,99 (tämän lähtöhinta kolmekymppiä). Nam nam, tulee ikävä tätä hintatasoa.

Häät

Tällaista häähumua Leicesterissä.

Suomi vs Englanti: Pienet, arkipäiväiset asiat

Okei, okei, kyllä mä vielä joskus kirjotan koulujutuista. Ehkä. Pian. Sitä ennen kuitenkin taas hieman havaintoja ympäröivästä elämästä ja tällä kertaa niistä pienen pienistä asioista, jotka voivat joko a) helpottaa elämää tai b) saada pienen ihmisen totaalisen raivon partaalle.

1. Vessat

Tästä olen varmasti puhunut ennenkin, mutta kertaus on opintojen äiti.

a) Yleisissä vessoissa on aina vähintään yksi pönttö epäkunnossa. Eikä kukaan tunnu tekevän asialle yhtään mitään. Aivan parhautta oli vanhan kantiksemme yhden vessan kopin oveen teipattu lappu, jossa luki: "Out of order. We have contacted someone who cares".

b) Englantilaisilla on joku ongelma vessan pöntön vetämisen kanssa. Mutta ei siitä sen enempää, koska joku kuitenkin yrittää syödä tätä lukiessaan.

c) Suomessa on käytössä tuo ihanainen keksintö nimeltä "Hana 2000-luvulta". Eli on yksi hana, jota näppärästi vääntämällä saa aikaiseksi kylmää, kuumaa tai -uskokaa tai älkää- jotain siltä väliltä. Nimittäin täällä tuo välimaasto puuttuu: on vain helvetin kylmää ja saatanan kuumaa vettä, saatavilla kahdesta erillisestä hanasta, jotka sijaitsevat mahdollisimman kaukana toisistaan.

d) Vessojen ovet avautuvat sisälle eli koppiin päin. Aina. Yritä siinä sitten kammottava kupla otsassa änkeytyä pikkupikkuriikkiseen kopperoon ja vielä saada siinä hötäkässä housut alas. Melkoista akrobatiaa, sanon ma.

2. Ovet

Okei, myönnettäköön, että olen aina ollut huono ovien kanssa. Vaikka silmieni korkeudella lukisi kissan kokoisin kirjaimin, mihin suuntaan ovea kuuluu nykiä tai tyrkkiä, teen kuitenkin aina päinvastoin. Suomessa on käsittääkseni jonkinlainen systeemi ovien aukenemisten kanssa - jos ei muuta niin yleensä rakennuksen kaikki ovet avautuvat samaan suuntaan.

Täällä minun ei kuitenkaan tarvitse tuntea itseäni tyhmäksi repiessäni ovia väkisin saranoiltaan. Sillä kaikki muutkin ovat ihan yhtä hukassa. Ai miksi? No koska täällä ei ole mitään logiikkaa. Noin joka toinen kerta pitää nykiä, joka toinen kerta tyrkkiä. Ja sitten on kippas kappas-ovia, jotka rikkovat kaikki kaavat ja aukenevat ihan miten sattuu. Tai eivät aukene ollenkaan, koska ovessa on hieno sähköinen napinpainallus-mekanismi, jonka pitäisi toimia liikuntarajoitteisten apuna, mutta joka luonnollisestikin on epäkunnossa.

3. Suojatiet

Suomessa on suojateitä. Täällä ei, muuta kuin isoissa kaupungeissa. Täällä tietä ylittävä tekee sen täysin omalla vastuullaan ja joskus tuntuu, että autoilijat pelaavat peliä nimeltä automurhabingo. (Ja joo, tiedän että osa lukijoista naureskelee nyt, että menepä tuonne etelään niin tiedät miltä tuntuu ylittää autoteitä. Ääähhh. Thaimaa on Thaimaa, Intia on Intia, mutta jumalauta tämä on Iso-Britannia. Sitä suuremmalla syyllä sitä olettaisi, että suojateitä olisi olemassa.)

Suomi vs Englanti: Kesä

Kuten olen armeliaasti teille kaikille jo moneen kertaan hinkannut: täällä on kesä. Iiiihana kesä, noin 23 lämmintä, vihreää, ihanaa. Nam nam ja tui tui. Seuraavassa hieman havaintoja:

1. Vaatteet

Muistattehan täällä pomppivat pissaliisat pikkupikku hameidensa kanssa? Yllätys oli suuri, kun tajusin, että lämpötilan nousu on yhtäkuin hameen pituuden lisääntyminen. Mitäh? Talven pakkasilla siis on päällä lyhyemmät mekkoset kuin kesän kuumilla. Ja korotkin on pienemmät, koska alligaattoriläpyttimet on kesällä pop. Vau, muoti on ihmeellinen asia.

Ja te siellä kotisuomessa vasta alatte kuoria ihoon kiinni homehtuneita vällyjä irti. Raukkaparat.

2. Hatut

Täällä lapsilla ei ole hattuja päässä. Period. Kaksi suomalaista sossutätiä ei ymmarra.

3. Terassit

Suomessa terassikausi avataan välittömästi, kun lumeen saadaan sulatettua penkkien mentävä rako ja taivaalla näkyy jotain edes etäisesti aurinkoa muistuttavaa. Ja siinä sitten ollaan, koko kesä, tinuttaen riistohintaista alkoholia ja nauttien ah niin lämpimästä kesästä. Olkoonkin sitten vaikka lapaset kädessä ja villasukat jalassa, mutta kun on päätetty, että kesä on niin perkele se sitten kanssa on.

Täällä on ravintoloiden ja pubien edessä pari hassua tuolia ja isot ikkunat on avattu niin, että vaikka istuu sisällä niin on mukamas ulkona. Varsinaisia terasseja en ole nähnyt yksiäkään, sellaisia joiden olemassaolo on vain ja ainoastaan kesäkaljalle pyhitettyä.

4. Aurinko

Aivan kuten Suomessakin, auringonsäteet tulevat ihmisille joka vuosi yllätyksenä. Mitäh, ihan oikeastiko auringossa palaa? Kumma juttu, täytyypi yrittää ensi vuonna muistaa. Eli siis käytännössä täällä pomppii iloisesti kärtsänneitä ihmisiä, joiden nahka muistuttaa kumman paljon grillattua possun vasenta kankkua.

Onkos tullut kesä nyt talven keskelle...

Vähän yli kaksi viikkoa tuli lomailtua Suomen kamaralla, ja vaikka olihan sielläkin viimeisinä päivinä ihan keväinen meininki niin täällä on kyllä jo täysi kesä. Ainakin oman mittapuuni mukaan. Seuraavassa todistusaineistoa, omistettu lähinnä äidille ja siskolle :)

Lontoo & Cambridge

Täällä oli allekirjoittaneella perhettä käymässä. Oltiin Lontoossa, jossa ajeltiin epähuomiossa Westminster Abbeyta ympäri muutamaan otteeseen ja muutenkin palloiltiin sekä omalla autolla että jalkaisin. Kuskille pojot siitä, että ehjänä säilyttiin! Tarkoituksena oli olla Lontoossa periaatteessa koko viikonloppu, mutta lauantainen Trafalgar Squaren mielenosoitus sai meidät suuntaamaan nokkamme Cambridgeen shoppailemaan ja ihmettelemään kaunista yliopistoaluetta. Lopulta oltiin vielä yksi yö Leicesterissä ennen kuin vierahat ihanat suuntasivat taas kohti kylmää Suomea. Kiitos paljosti ja hurjasti teille kaikille! <3

Kuvat ovat Cambridgesta, ihan vain koska Lontoosta on tässäkin blogissa jo muistaakseni jonkin verran materiaalia. Oli kaunis ja mukavan kokoinen kaupunki, suosittelen.

Olen muuten ihan unohtanut kirjoitella koulujutuista, joten täytyypi ryhdistäytyä ettei tule kotikoululta noottia.

Ayooop!

Dublin

Hiio hoi ja terveisiä Irlannin maalta. Huikea St. Patrick's festival oli! Suosittelen lämpimästi. Tässä muutama kuvatus, jotka ihan tarkoituksella ovat enemmän fiilistelymateriaalia - turistikuvia löytyy netistä yllin kyllin jo muutenkin... Ja ne sensuroimattomat löytyy sitten muista lähteistä ;)

Hieno reissu, hieno kaupunki ja hieno fiilis. Irkkuihin haluan joskus ehdottomasti takaisin, tosin sitten maaseudulle pyörimään. Rahaa ja aikaa odotellessa!

Nautintoaineita

Tänään toteutettiin kauan haaveiltu juttu: napattiin iltapäiväkahvit ulos ja nautiskeltiin kevätauringosta. Suklaaherkuista kuuluu kiitos täkäläiselle proffalle, joka Suomessa vierailtuaan toi meille tuliaisia. Ensi maanantaina mennään ko. henkilön kirjan julkistamistilaisuuteen nautiskelemaan viiniä ja illallista. Hui, pitänee mennä ostamaan jotain siistiä päälle pantavaa!

Tiistaina oltiin katsomassa Barcelona-Arsenal-futismatsia kantiksessa. Kuvassa vasemmalta alkaen Strongbow, Forsters, Guinness ja jälleen Fosters. Arvoitus: mikä kuuluu allekirjoittaneelle?

Tällä kuvalla lähetän halit ja pusut kaikille rakkailleni sinne Suomeen!

Huomenna seikkailen koko päivän Birminghamissa koiranäyttelyssä. Crufts here I come!

Kielitaidosta

Tulin tänne oppimaan englantia. On todella vaikeaa arvioida totuudenmukaisesti sitä, kuinka paljon on oikeasti oppinut uutta ja kuinka paljon vain on tullut rohkeutta lisää. Juuri toissapäivänä erään ihanaisen proffan kanssa (joka tällä hetkellä vierailee Suomessa) naureskelin muistellessani sitä, kun ensimmäisen kerran hänet tapasin. Yksinkertaisesti tervehtiminen ja itsensä esitteleminen vieraalla kielellä jännitti niin paljon, että kädet tärisivät ja meinasi taju lähteä. Täällä sitten vaan opettelin nielemään jännitykseni ja nykyään solkkaan menemään ilman sen suurempia tuskia. Toki vieläkin jotkin tilanteet jännittävät, mutta enää en jaksa niin välittää vaikka kuinka puhuisin kieliopillisesti väärin. Olen myös oppinut nauramaan omille virheilleni.

Vaarana kuitenkin on, että palatessani Suomeen vaivun jälleen samaan tilaan kuin missä olin ennen vaihtoa. Niinpä ilmoittauduin kv-tuutoriksi ensi syksyn vaihtareille Suomessa. Tuleepahan sitten ainakin käytettyä englantia ja toivonmukaan tavattua paljon uusia, mielenkiintoisia ihmisiä.

P.S Miten niin buukkaan aikatauluni aina överitäyteen? Nytkin sitten huhtikuun kahden viikon lomalla tulee vietettyä kaksi päivää kv-koulutuksessa ;)

Paluu arkeen

Nyt on kaverit ja toinen puolisko lähetetty takaisin Suomen kamaralle. Tulin huomanneeksi, että nuo kaksi edellä olevaa kuvaa ovat ainoita, joissa ei jonkun meidän pärstää näy. Joten siinä tämänkertainen kuvaraportti kaikessa monimuotoisuudessaan ;)

Tänään kävin tapaamassa tulevia täältä lähteviä vaihtareita. Tai niin ainakin luulin. Ennen joulua oli kartoitettu innokkaita Suomeen ja Kreikkaan lähtijöitä ja ilmoittautuneita tuli 20, puolet niistä Suomeen. Tänään oli enää yksi Kreikkaan lähtijä ja yksi erittäin epävarma Suomeen lähtijä. Kumma juttu. Ainakin, jos miettii kuinka moni meidän vuosikurssilaisista Laureassa lähti maailmalle - kotiin taisi jäädä vain muutama hassu.

Aamunavaus

On aamuja, jolloin kaikki tuntuu olevan huonosti. Niska on ihan kierossa, olo on kalpea ja tekee mieli vain työntää pää takaisin vällyihin. Uuteen päivään sukeltaminen tuntuu kovin vaikealta.

Näinä aamuina pitää vain jaksaa kiinnittää huomio pieniin kauniisiin asioihin!

Itselläni on tänään kylläkin ollut hyvä aamu, onhan minulla vieraita tulossa. Teretulemast Suomen häjyt!

Asumisesta

Sataa sataa ropisee ja siksi on hyvä olla katto pään päällä. Niinpä seuraavaksi hieman infoa eri asumismahdollisuuksista, jos joku halajaa tänne seuraamaan kunniallisia jalanjälkiäni.

1. Yksityiseltä vuokratut kämpät

Näissä voi säästää paljon rahaa. Toisaalta, näissä ei sitten tiedä yhtään mitä saa. Itse en lähtisi yksityiseltä vuokrattuun kämppään, ellei paikan päällä olisi joku joka tsekkaisi kämpän kunnon ja vuorkaisännän mielenterveyden. Vaarana on halpa, mutta paskainen ja homeinen loukku, josta keikataan läppärit sun muut arvoesineet kerran kuussa.

2. Yliopiston "hallit"

Student hallien omistajina on usein yksityiset yritykset, jotka tekevät yhteistyötä yliopiston kanssa. Hinnat vaihtelevat paljon ja toisaalta on vähän yks risti kaks, että mistä hallista kämpän saa. Yleisimmin hakija saa laittaa toivomusjärjestykseen kolme hallia, joista sitten katsotaan mihin mahtuu. Kaikissa halleissa en ole käynyt, mutta tässä nyt jotakin:

Liberty Park on oma asumukseni. Kohtuullisen kallis, melko pienet huoneet, pieni junanvessaa muistuttava kylppäri ja kokonaisuudessaan meluisa (ympyränmuotoisella sisäpihalla meinaan kaikuuuuu). Näistä huolimatta olen tyytyväinen asumukseeni, sillä olo täällä on turvallinen, en ole vielä kuullut kenenkään joutuneen täällä varkauksien kohteeksi ja paikat on siistejä ja toimivia. Esimerkiksi keittiön kunnot tarkastetaan kerran viikossa, joten edes jonkinlainen siisteys on säilyttävä. Tämä on hyvä, koska ette oikeasti usko kuinka sikoja ihmiset voivat olla...

Victoria Hall oli se, johon ensisijaisesti toivoin pääseväni ja joka edelleen on oma suosikkini. Plussana aavistuksen halvempi hinta, isot huoneet, kunnon kylppäri ja keittiö-olohuone-yhdistelmä, joissa joskus on jopa sohvat ja telkkari. Täälläkään ei käsittääkseni ole kämppiin murtauduttu. Miinuksena on tiukka sähköbudjetti, joka kuulemma paukkuu kaikilla joka vuosi. Eli lisämaksuja hyvin suurella todennäköisyydellä.

Newark on paikka, jota kehoitan välttämään. Pelkästään tänä lukuvuonna monet asukkaat ovat saaneet luovuttaa arvoesineensä mister murtomiehen kynsiin, turvasysteemit kusee ylipäätään ja paikka on kokonaisuudessaan melkolailla paskainen. Kämppien kuntoa ei tarkasteta tai jos tarkastetaan niin seurauksia ei tule. Röökiä pystyy polttamaan ongelmitta sisällä, vaikka se kiellettyä onkin. Vessat toimivat noin kerran viikossa, ehkä.

Newarf on todella halpa ja siisti. Siivojat siivoaa esimerkiksi keittiön, käytävät ja vessat. Niin, siinä se miinus sitten olikin - Newarfissa jaetaan vessa ja kylppäri kaikkien kämppäkavereiden kanssa. Toinen miinus on se muikea tosiasia, että lämmin vesi ei aina ole itsestäänselvyys vaan saatat hyvinkin pulikoida jääkylmässä vedessä muutaman päivän kerrallaan.

Muihin halleihin kuten Benjamin Russeliin tai upouuteen Codeen en ole tutustunut.

3. Jos ylimääräisiä oravannahkoja on aivan pirullisen paljon, niin ainahan voi asua hotellissa ja ajella limusiinilla. Vaihtoehto se on sekin.

Koulukuulumisia

Jotta elämä ei kävisi liian tylsäksi, on tuolle esseen murska-arvostelulle jatkoa. Täällä käymääni tutkimustyön kurssiini kuuluu tehdä research proposal elikkäs suomipojan kielellä tutkimussuunnitelma kirjallisuuspohjineen. Käytännössä tarkoittaa siis helkutin monta kirjastossa istuttavaa tuntia, kilometrin pinoa kirjoja ja läppärin näpyttämisestä ruvella olevia sormia.

Noh, mullahan oli sitten loistava idea tätä tehtävää varten ja kunnianhimoisena tavoitteena oli liittää se tulevaan oppariini. Laurea näytti alustavaa vihreää valoa ja eräs alan ammattilainen Suomessa nyökytteli päätään tyytyväisenä. Mutta sitten koitti perjantai ja tutorial. Lopputuloksena kieltävä päätös, EI et saa tehdä tuota täällä. Ei liity tarpeeksi sosiaalialaan.

Luojalle kiitos tuo tutorial oli olemassa. Muuten olisin intopiukeana seurannut suunnitelmaani ja todennäköisesti saanyt hylätyn koko kurssista.

Tuloksia

Tänään sain tulokset ensimmäisestä kurssityöstäni täällä. Ja täytyy kyllä sanoa, että nyt on hikkarinörtin ego kovalla koetuksella!

Luojalle kiitos minua varoitettiin tiukasta arvostelusta täällä; 100% on maksimi, mutta käytännössä 70-75% on korkein mitä voi saada. Ilman tuota tietoa olisin ehkä joutunut harkitsemaan itseni hengiltä ruoskimista. Nyt en voinut muuta kuin nauraa. En muista koska olisin saanut näin alhaista pistemäärää mistään koulutyöstä, kenties en koskaan. Ei kun nyt valehtelin. Lukion matikka meni vielä huonommin ja sekin perkele vielä lyhyellä oppimäärällä :)

Vitsit sikseen. Onneksi torstaina on tutorial ja toivon mukaan saan nyhdettyä siitä hieman aikaa arvostelun läpikäymiseen. Nimittäin nyt kävi niin hassusti, että ne kaikki osa-alueet, joissa luulin olevani hyvä, olivat kaikista huonoimmat :D

Kiitos

Täkäläisillä ihmisillä on yksi ihana tapa: he kiittävät. He kiittävät kun annat heille tietä jalkakäytävällä, he kiittävät kun väistät heitä rappukäytävässä, he kiittävät kun pidät ovea auki, he kiittävät kun kaupan liukuhihnalla laitat omien ostostesi perään seuraava-kyltin. Kiitos. Miten kauhean pieni sana, jolla kuitenkin on valtavan suuri vaikutus ympärillä vallitsevaan ilmapiiriin.

Toinen mukava huomio täältä on se, että ihmiset hyräilevät, viheltelevät ja jopa lauleskelevat kaduilla kävellessään. Eikä kukaan pidä heitä hulluina.

Täten haastan jokaisen lukijani kiittämään useammin ja hyräilemään itsekseen. Uskokaa pois, nuo kaksi pientä asiaa toimivat vara-aurinkona mitä synkimpinäkin päivinä.

Aamulenkillä

Kaunis aurinkoinen kevätpäivä, uusia maisemia, hevosien rapsuttelua, luonnon rauhaa... Hyvä aamu siis.

York

Vaihtareiden reissu Yorkiin alkoi vakuuttavasti; meidän bussin kuskina toimi maaninen sekopää, jonka suurinta huvia oli ärjyä kyydittäville milloin mitäkin, haahuilla kaistalta toiselle ja tehdä äkkijarrutuksia. Noh, hengissä selvittiin ja perillä päätettiin istahtaa juomaan kahvit ja haukkaamaan jotain pientä. Jossain vaiheessa joku meistä tajusi katsoa jalkoihin ja kippas kappas - me evästeltiin jonkun haudan päällä.

York Minster kaupungin muureilta kuvattuna. Jumalaisen kaunis, vanha rakennus - sinne oli päästävä! Tuonne neliön malliseen torniin eli koko katedraalin korkeimpaan paikkaan pääsi kiipeämään £4,50 hinnalla.

Huipulle päästäkseen oli edessä 275 rappusta. Alussa rappukäytävä oli melkein leveä ja askelmat vakaita, mutta myöhemmin homma vaikeutui huomattavasti. Itse odotin urakan olevan pahempi, mutta en silti ihmettele, että henkilökunnalla on oikeus olla päästämättä huonokuntoisia kiipeämään. Ei myöskään sovi ahtaanpaikan kammoisille!

Puolessa välissä

Vihdoin perillä!

Voiko enää ihanamman näköistä kauppaa olla?

Yksi kävelykatu kaupungin keskustassa. Hienoin katu oli toki The Shambles, yksi Englannin kuuluisimmista kaduista, mutta en tietenkään ollut ottanut siitä kuvaa kun aika meni ympäristön ihastelemiseen. Katsotaan, jos saisin varastettua joltakin kaverilta todistusaineistoa...

Clifford's Tower sisältä, sielläkin tuli käytyä

Nähtiin me paljon muutakin, mutta tosiaan meinasi itsellä kamera homehtua kassin pohjalla liian usein. Käppäiltiin pitkin kaupunkia, käytiin muutamassa ihanassa pikkuputiikissa, syötiin äärettömään hyvää italialaista safkaa ja ihan vaan pidettiin hauskaa. Oli kiva päästä taas vähän reissuun pitkästä aikaa! Ja York itsessään oli mukava kaupunki, joka on täydellisen kokoinen (kävellen pääsee joka paikkaan) ja jossa on paljon nähtävää ja tehtävää. Tunnelmaltaan kaupunki oli hieman samanlainen kuin Oxford, eli jälleen tuntui kuin olisi palannut ajassa taaksepäin ainakin parisen sataa vuotta. Mikäs siinä oli ollessa.

Tuulee!

Täällä on tänään ollut havaittavissa melkoinen ruotsinlaiva-ilmiö. Raivoisan merituulen takia täällä tulee niin, että meinaa ulkona tukka lähteä ja sisällä ollessa ympärillä olevat rakenteet narisevat, paukkuvat ja nitisevät. Keittiöön ei uskalla mennä, koska realistisena pelkona on, että ikkunat rämähtävät sisään koska tahansa. Tsunamin vaara on myös ilmeinen tuossa lähijoen rannalla. Ulkona ihmiset eivät pysty kävelemään suorassa vaan hoippuvat yrittäen pysyä pystyssä tuulen riepotuksessa. Irvisteleviä oksennuksiakin on joka toisen nurkan takana, lieneekö sitten tuulen aiheuttaman epätasapainon vai eilisten rietastelujen takia, sitä en tiedä. Joka tapauksessa ihmiset valmistautuvat iltaa varten; tytöt hinaavat päälleen liian tiukkoja pikkupikkuhamosia ja miehet availevat kiimaisen myskihärän sulosäveliään. Klamydia puolestaan taputtelee karvaisia käsiään - tästä tulee hyvä ilta.

Melkoinen cinderellasimulaattori siis! Tälle ei vedä vertoja edes hotelli Vantaa.

Nysse on tehty.

Eli koska mulla on joko a) liikaa vapaa-aikaa tai b) huikea narsistinen himo jakaa omaa elämääni muiden ihmisten kanssa, on koirablogi nyt tehty. Katsotaan kuinka kauan pysyy pystyssä ;)

seonkoira.blogspot.com

Suomi vs Englanti: Ruoka

1. Pakasteet
Kyllä, pakastesafkaa on joka puolella ja niin myös Suomessa. Täällä on kuitenkin menty astetta pidemmälle ja todettu, että KAIKEN voi pakastaa. Rehellisesti voin sanoa, että joissakin kaupoissa ehdoton valtaosa tuotteista on pakasteita. Tarjolla on kaikkea mahdollista ruskeasta kastikkeesta kokonaisiin aterioihin ja jälkiruokiin asti. Mutta auta armias, jos yrität etsiä jotakin vihreää pakastealtaasta - sitä ei ole. Ainoastaan isoimmissa hypermarketeissa voi löytää jotain muutakin kuin aina niin eksoottisia herneitä. Itse yritin löytää pinaattia ja viimein sitä löysinkin paikallisesta superkaupasta, mutta kerralla piti ostaa aimo muovikassillinen, koska pienempää pakkauskokoa ei ollut.

2. Säilykkeet
Jälleen, Suomessakin on säilykkeitä. Mutta täällä on huomattu, että sen minkä voi pakastaa voi myös tunkea säilykepurkkiin. Oikeasti, tämä kansa säilöisi varmaan mummonsakin, jos se olisi mahdollista. Yksi hieno esimerkki on säilykepurkki, jossa on kaksi keitettyä perunaa.

3. Valmisruuat
Kyllä, Suomessa on jälleen kerran myös valmisruokia ja koko ajan etenevissä määrin. Luonnollisesti niitä on myös täällä paljon, ehkäpä Suomen määrät potenssiin kymmenen. Valikoimaa muuten riittää! Ja kun kerran perunoista tuli puhe, täällä oikeasti myydään vakuumipakattuja keitettyjä perunoita, tillin kera tai ilman. Keittotaidottomat kanssaopiskelijamme ovat näistä olleet erityisen haltioissaan.

4. Kananmunat
Täällä kaikki munat ovat automaattisesti vapaan kanan munia, tai ainakaan en ole muihin tähän mennessä törmännyt. Tämän lisäksi munat voivat olla luomua tai eläinsuojelujärjestö RSPCA:n hyväksymiä. Suomessa puolestaan jatketaan vieläkin surkuhupaisaa kissa-hiiri-leikkiä häkkikanaloiden kieltämisestä. Ihan tosi, ihminen on käynyt kuussa, mutta häkkikanaloita ei saada kiellettyä?

5. Rasvaprosentit
Suomessa ei kaupassa ollessaan juuri muuta näe kuin mitä moninaisemman värisiä prosenttilukuja. Monissa tuotteissa rasva määrä ilmoitetaan isommalla kuin itse tuotteen nimi! Sillä ei, eihän sillä ole niin väliä mitä ostaa, kunhan vaan rasvaa on mahdollisimman vähän tai mieluiten ei ollenkaan. Täällä kevyttuotteita puolestaan on yllättävän vähän. Maidoissa on sama rasvaluokitus kuin Suomessa ja esimerkiksi joissain jugurteissa on tarjolla vähärasvaisempi vaihtoehto. Muissa tapauksissa kermat ovat kermaa, voit voita ja juustot juustoja. Elämä on huomattavasti helpompaa! Itseasiassa haluaisin lanseerata Suomeen vastaiskun rasvafanaatikoille ja painattaa tuotteiden kylkiin huomattavasti informatiivisempia faktoja kuten "20% ravintoaineita, 80%vettä ja ilmaa".

Toimintaa, herra vääpeli!

Aamulla oli Research & Ethics- kurssia, jossa käsiteltiin tutkimustyöhön liittyviä eettisiä kysymyksiä. Käytiin läpi eettisen hyväksynnän anomuslappua, mitä eettisiä näkökulmia pitää pohtia omassa research proposalissa ja pähkäiltiin jo tehtyjen tutkimuksien eettisiä ongelmia. Perushuttua siis. Jälleen kaipasin hieman tiukempaa otetta ja pikkuisen pedagogista näkemystä tuohon opetukseen.

Iltapäivällä alkoi kauan odotettu IPE eli Interprofessional Education aka HitC eli Health in the Community. Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja näitä käytetään iloisessa sekamelskassa :) Kurssi vaikuttaa todella pätevältä ja kompaktilta paketilta! Yksi sosiaalityöntekijän haastattelu, yksi jonkin yhteistyötahon (terapeutti, opettaja, lääkäri, ym.) haastattelu, yksi asiakkaan haastattelu, esitelmä, portfolio jossa näitä haastatteluja pohditaan, analysoidaan ja reflektoidaan sekä kahden päivän tiivis pienryhmäkoulutus eri alojen opiskelijoiden kanssa. Tätä kurssia tekee samanaikaisesti monta sataa opiskelijaa ja yhteistyössä toimivat De Montfort University, Leicester University ja lukuisat alueen palveluntuottajat ja eri alojen ammattilaiset. Kurssin perimmäisenä tarkoituksena on ottaa opiskelijoiden avulla selville, mitkä palvelut toimivat, mitä pitäisi parantaa ja mitä uutta pitäisi ottaa käyttöön.

Mielenkiintoista siis! Ja huippua oli myös se, että maikka oli tiukka täti ;)

Vinkkejä vaihtoon lähtijöille

Tämänhetkisen kokemukseni mukaan on muutamia vinkkejä, joita voisin mainita tulevaisuuden vaihtareille:

1. Älä pelkää kieliongelmia opiskelussa, ainakin jos olet lähdössä englanninkieliseen koulutukseen. Muutokseen tottuu yllättävän nopeasti ja ennen kuin huomaatkaan, ei ole juurikaan merkitystä millä kielellä luet tai kirjoitat.

2. Jos kielitaito kuitenkin kaivertaa mieltä, rakenna aikataulusi niin, että opinnot ovat kevyempiä vaihdon alussa. Näin voit olla armollisempi itsellesi.

3. Jos vaan pystyt, haali itsellesi enemmän kursseja kuin mitä suorittaisit Suomessa. Tämä ihan jo sen takia, että mitä todennäköisimmin olet tottunut Suomessa koulun lisäksi käymään töissä, kenties antamaan aikaa parisuhteelle, vaalimaan perhesuhteitasi... Aikaa opiskeluun on vaihdossa huomattavasti enemmän eikä se stressaa niin paljoa, kun ei ole niin hirvittävän suurta ristiriitaa kaiken jakamisen kanssa.

Itse henk.koht päätin opiskella täällä vain sen verran kuin mitä tekisin Suomessa, ihan vain vapaastivalittavien opintojen vaalimikseksi. On tiettyjä kursseja, joita haluan ehdottomasti suorittaa (esim. lääkehoito sos.alalla ja perhetyön kurssit)ja joita ei täällä ole tarjolla. Mutta mutta vastaavasti suoritan täältä etänä kirjallisia töitä Suomeen ja suoritan joitakin käytännön tehtäviä täältä käsin, jotta sitä joskus valmistuisikin ja toisaalta saisi sitä toisen maan perspektiiviä...

4. Älä himoitse tekeväsi töitä. Nauti siitä, että kerrankin saat olla vain opiskelija! Toisekseen, opiskelulta ylijäävän ajan voi käyttää paljon hyödyllisemminkin kuten esimerkiksi reissailuun ja yleiseen ihmettelyyn.

5. Kerää rahaa ennakkoon ja ennen kaikkea revi kaikki irti mitä Kelalta saat. Tulee aika, jolloin voit elää kaurapuurolla ja homehtua neljän seinän sisällä kun ei ole varaa tehdä mitään muutakaan, mutta sen aika ei ole vaihdon aikana. Tulee myös aika, jolloin itku silmässä makselet opintolainaa takaisin, mutta on se sen arvoista.

6. Älä murehdi sitä, jos vaihdon aikana tulee koti-ikävä, sillä se varmasti tulee. Sen kanssa sitten eletään. Monilla vaihtareilla (kuten myös itsellä) lemmikin jättäminen on kaikista rankinta, sillä karvanaamojen kanssa on vaikeaa keskustella Skypessä.

7. Skypestä puheenollen, lataa se hyvissä ajoin koneellesi. Se on todellinen jumalan lahja vaihtareille.

Tunnustus

Sain tunnustuksen ihanaiselta Minniltä. Kiitos <3 En kylläkään usko, että blogini täyttää tuota stylish-määritettä, joten ehkä kallistuu enemmän versatile-puolelle :)

Tunnustukseen kuuluu kertoa seitsemän tosiasiaa itsestään, joten tässä tulee:

1. Olen jo pitkään haaveillut aloittavani koira-aiheisen blogin.

2. Suklaa on SE juttu ja syön sitä hurjan paljon liikaa. Toisaalta, olen aina puolustellut herkutteluani sillä, että koska en polta tupakkaa tai käytä huumeita, voin ihan hyvin syödä suklaata niin paljon kuin haluan.

3. Olen sunnuntaiurheilija: koska täällä ei ole armaita koiriani minua lenkittämässä, käyn salilla saadakseni hyvän fiiliksen ja vähän liikuntaa siinä samalla. On hauskaa kun ihmiset kysyvät tavoitteitani kilomäärissä tai käyntimäärissä - niitä ei ole!

4. Rakastan vanhoja rakennuksia. Esimerkiksi Lontoossa ei ole mitään mahdollisuutta, että pääsisin shoppailemaan, koska vanhat rakennukset vetävät minua magneetin lailla puoleensa. Oxford aiheuttikin sitten melkein sydänkohtauksen...

5. Suklaan lisäksi herkuttelen Guinness- oluella. Sitä olen oppinut juomaan vasta täällä, mutta paluuta entiseen ei ole.

6. Olen kova suunnittelemaan ja listaamaan asioita. Työpöytäni on aina täynnä erinäisiä paperilla olevia suunnitelmia ja kaavailuja.

7. Tykkään seurata ihmisiä. Kahvikuppi kädessä, vilkkalla paikalla mielellään auringonvalossa, ihan vain muiden ihmisten menemisiä ja touhuja katsellen. Loistavaa ajanvietettä.

Tunnustus tulisi myös jakaa 15 blogille eteenpäin, mutta rehellisyyden nimissä on myönnettävä, etten edes lue niin montaa blogia. Hurjasti haluaisin myös antaa tunnustuksen takaisin sen antajalle, mutta se tuskin on tunnustuksien tarkoitus... Mainittakoon kuitenkin, että Minnin blogi on kauneista kaunein! <3

Seuraaville kuitenkin tunnustus kuuluu:
1. If there is a will - there is a way
2. Opettajina Krabin auringossa
3. Eräs blogi, jota en valitettavasti tässä voi mainita, mutta jonka kirjoittaja ehkäpä tunnistaa itsensä... Eli tunnustus sinne toiselle puolelle maailmaa, etelän auringon alle, meidän omalle maailmanmatkaajalle :)

Linkittäminen ei ole yksi vahvuuksistani, joten pahoittelut siitä.

Pitkä päivä

Torstaina oli taas koko päivän tutkimustyötä. Tunnin tarkoituksena oli käydä läpi vähän perusasioita tutkimustyöhön liittyvistä asioista, hiottiin jälleen jokaisen oppilaan ideoita omasta tulevasta työstään ja luennoitsijat kertoivat omista tuotoksistaan. Yhtään en kyseenalaista näiden ihmisten ammattitaitoa akateemisella alalla, mutta rehellisyyden nimissä pedagogisia taitoja voisi vielä hioa. Kummallakin luennoitsijalla oli aikaa 3 tuntia/nokka, mutta opiskelijoille ei tuntunut jäävän käteen oikein yhtään mitään. Henk.koht mukavinta tuossa päivässä oli se, kun sai jälleen uusia tuttuja, tällä kertaa pari brittityttöä, jotka istuivat vieressäni.

Suurimmat ongelmat olivat siinä, että meille samaan aikaan korostettiin jalkojen pitämistä tiukasti maan pinnalla: tutkimus ei saa phd-tasoinen, se ei saa olla liian kunnianhimoinen, sen pitää olla realistinen, te ette ole tekemässä mitään mullistavaa, ym. Sitten kuitenkin kaikki esimerkkitutkimukset olivat kansallisen tai jopa kansainvälisen tason huikeita projekteja, joita nämä heput ovat aikanaan tehneet, tutkimuksia jotka nimenomaan ovat mullistaneet koko sosiaalialan työkentän ja joiden parissa on työskennellyt lukuisia ihmisiä. Tähän vielä liitettiin äärettömän pitkät pienryhmien keskusteluajat, joiden sisältöä ei purettu lainkaan.

Ensi kerralla siirrytään aamupäivällä tutkimusetiikan puolelle ja iltapäivällä pitäisi alkaa jälleen uusi kurssi.

Research & Ethics

So, last Thursday I started a new module called Research & Ethics. In this module I have to conduct a research proposal and naturally there's also research permission, ethical approval and literature review required. Other students conduct the research they have proposed during summer and I'm doing it around autumn 2011-spring 2012 in Finland. So practically, in this module I plan a research that I'll do in my thesis. Of course it's not certain that my idea is excepted in Laurea even thought it'd be excepted by my tutors here. I'll tell more detailed info about the tasks within this module when lessons continue and tutorials start (I have my personal tutor and a research tutor with whom I have both one-on-one and group tutorials).

First lesson of this new module started with a bang: we had to decide a topic for our future research. Before last Thursday I had systematically postponed the idea of thesis because every bit of planning it had been causing me more or less severe anxiety and irritation. But now I really had to think about it and thanks to some of the exercises we made, it's no longer that intimidating. Actually i even got excited about it!

The best exercise we made was identifying three service user groups that we're the most interested in. Then we had to think about research topics within these groups. Notice that a topic is not the same thing as a research question! Topic would be e.g residential care & older people or substance abuse & adolescents. Actual research questions will be decided and examined later in the module. Anyway, after we had three possible topics with different kinds of service user groups, we had to plan where the research would be made (agency) and who would be studied (service users, social workers, etc.). We also had to make a justification of how our topics would be relevant to social work.

To be continued next Thursday :)

Tunnelmointia

Yksi hienoimmista asioista tässä maassa ovat kaikki lukemattomat kirkot ja katedraalit. Englantilaisille ne ovat varmaan täysin arkipäiväisiä rakennuksia, mutta minulle ne ovat paikkoja, joissa yhdistyvät lapsuuden sadut, unelmat ja haaveet. Jopa päivänvalossa voisin vannoa tällaisten paikkojen kuhisevan henkiä ja haamuja, puhumattkaan sitten mitä kuunvalo saa aikaan.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Suomi vs Englanti: Mitä muut ajattelevat minusta

1. Ikä
Suomessa ihmiset lähes poikkeuksettä olettavat minun olevan ikäistäni huomattavasti vanhempi. Täällä asia on täysin päinvastoin. Kaupan myyjät ovat ulkonäköni takia vakuuttuneita, että olen epätoivoinen, kutakuinkin 17-vuotias pikkuvamppi, joka säälittävyydessään yrittää näyttää täysi-ikäiseltä ja ostaa alkoholia. Muut opiskelijat puolestaan olettavat minun olevan juuri ja juuri täysi-ikäinen, kenties 19-vuotias. Esimerkiksi eilisellä luennolla vieressäni istuva tyyppi piti täysin itsestäänselvyytenä, että olen ensimmäisen vuoden opiskelija. Kun korjasin, että itseasiassa olen juuri aloittanut kolmannen opiskeluvuoteni, meni kundi kokolailla hiljaiseksi ja tuumasi lopulta: "sittenhän sä olet korkeammalla tasolla kuin minä". Mielenkiintoinen tapa tarkastella tuotakin asiaa, sanon ma.

2. Ammattipätevyys
Suomessa sosiaalialaa opiskelevat ovat työelämässä haluttua riistaa heti ensimmäisen harjoittelun jälkeen. Täällä olen puolestaan monesti törmännyt siihen hienovaraiseen käsitykseen, että minä en ymmärrä alastani yhtään mitään. Toki en villeimmissä kuvitelmissanikaan voisi väittää olevani pätevä tai valmis työntekijä, mutta kyllä nyt jotain haisua jo on. Esimerkkinä toimii jälleen eilinen luento, jossa päätin haluavani tutkia mielenterveysongelmia omaavien vanhempien saamia tukitoimia. Eräs kanssaopiskelijani kyseenalaisti aiheeni sanomalla: "mielenterveyspuoli on aika rankka paikka. Minä tiedän, olen tavannut kaksi skitsofreniaa sairastavaa ihmistä". Meinasi allerkirjoittaneella törähtää paskat housuun kun nauratti niin kovin.

3. Opiskelumotivaatio
Jostain syystä Suomessa minua pidetään yleensä tunnollisena ja ahkerana opiskelijana. Jostain syystä täällä olen automaattisesti laiska ja motivoitumaton. Esimerkiksi vaihtareiden keskuudessa minun ja Lillin opiskelut ovat yleisesti tunnettu vitsi, koska meillä on kontaktitunteja niin vähän. Ihmiset eivät voi ymmärtää, että kursseihimme sisältyy niin paljon itsenäistä työskentelyä, että se pitää varmasti työn touhussa kaikkina päivinä. Tähän tulee vielä lisäksi Suomeen tekemämme opintosuoritukset, joita niitäkin on melkoinen määrä. Kuinka monesti olenkaan kuullut sen, että kaikilla muilla on luentoja aina klo 9-17 joka päivä! Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että ihmeen usein näitä kaikkia muita näkee tuona aikana milloin missäkin punasilmäisenä hoipertelemassa tai salilla hullunkiilto silmissä hikoilemassa.
Antakaa minulle vastaan kurssi missä kontakteja on joka päivä koko päivän ajan. Otan sen vastaan mielelläni, sillä lupaan ja vannon, että tuollaisen kurssin suorittaminen on helpompaa ja vähemmän itsekuria vaativaa kuin tämä systeemi, joka meillä on.

Vannomatta paras

Tältä näytti taivas ikkunastani noin yhdeksän pintaan aamulla. Kyllä se aurinko vielä joku päivä voittaa!

Muistan vannoneeni joskus, että minä en ainakaan koskaan laittaisi mihinkään typerään blogiin jotain typeriä kuvia joistain typeristä räteistä, joita näkee jokainen ihminen jokaisessa kaupassa ihan itsekin. Niin...


Mutta nämähän eivät ole rättejä! Joten olen täysin oikeutettu jakamaan tämän narsistisen ilon kanssanne. Adidaksen lenkkarit maksoivat 18 puntaa ja kirjat 1,99 puntaa kipale. Kyllä kelpaa sitten kesällä lenkkeillä fifien kanssa ja opettaa niille uusia temppuja! Tuossa toisessa koirakirjassa mm. opetetaan miten koira koulutetaan ravistamaan turkkinsa ja sulkemaan ovet. Jos ei muuta niin ainakin meidän oma pikku Herra Houdini, joka nyt osaa avata ovet, voi sitten jatkossa myös sulkea ovet perässään ja takaisin tullessaan ravistella suuremmat vedet turkistaan, ettei jäisi petoksestaan kiinni.

Tänään oli myös ensimmäinen luento Research & Ethics- kurssista. Kirjoitan kurssista varsinaisesti sitten erikseen, sillä olen hyväksynyt tappioni ja ymmärtänyt ettei kukaan jaksa lukea englanninkielisiä tekstejäni. Ja koska niitä pakko on kuitenkin kirjoitella, teen sen sitten erikseen.

Sen verran on kuitenkin pakko mainita, että olisi mielenkiintoista tietää miten Suomea markkinoidaan maailmalla. Esimerkiksi tuolla kurssilla on monta kymmentä opiskelijaa ja heidän joukossaan on kaiken väristä sekä näköistä Timoa ja Tarjaa - lisäksi aksenteista kuulee, että tässä suhteessa ulkonäkö ei aina petä, vaan monet monet kansallisuudet ympäri maailman ovat edustettuina. Opettaja kuitenkin päättää hehkuttaa, että hei meillä on kaksi opiskelijaa Suomesta! Wau, mieletöntä! Ja sitten esittelee meidät perinpohjin kaikille muille. Siinä taas istui suomineidot korvat punaisina. Toisaalta tuli kyllä tervetullut olo ja oikein hyvä fiilis.

Kielikukkasia

Tänään opin mikä ero on sanoilla story, storie ja storey. Kaikki lausutaan samalla tavalla ja suomalaisena yritin itsepintaisesti tarjota niitä kaikkia, ilman että yksikään meni nappiin. No, muistanpahan jatkossa :) Englannin tunnilla oli siis vain neljä ihmistä, joten päästiin oikein kunnolla hinkkaamaan pikkujuttuja.

Olen mä tosin muutakin tänään saanut aikaiseksi. Edellisen kurssin esseen palautus oli tänään, sitten kävin kirjastossa hommaamassa credittiä tulostamista varten (ihme ja kumma, että käteinen kävi ettei tarvinnut luottokortilla säätää), kotona kirjoitin yllättävän tuotteliaasti esseetä erästä Laurean kurssia varten ja lopuksi vielä tosiaan tuo englannin tunti. Ja huomenna alkaa uusi kurssi, Research & Ethics, jota odotan innolla. Nyt jos vielä armas kämppikseni myrkyttäisi päänahkaani annoksella hiusväriä, olisi päivä pulkassa!

Joutsen ei liity päivääni muuten kuin että normaaliin tapaan näin niitä tänään useita. Kauniita otuksia.

Dublin here I come!

On olemassa tiettyjä tapahtumia joissakin tietyissä paikoissa, joihin olen aina unelmoinut pääseväni ja yksi niistä on St. Patrick's Day Dublinissa Irlannissa. Tänä keväänä on loistava tilaisuus toteuttaa tämä unelma, joten ei muuta kuin kamat kasaan ja menoksi! Reissuun lähdetään perjantaina 18.3 aamuyöstä ja takaisin Leicesteriin palataan maanantaina 21.3. Lennot maksoivat edestakaisin kaikkine veroineen ja maksuineen 52,30€/nokka (Ryanair) ja kolme yötä hostellissa aivan kaupungin keskustassa 69,50€/nokka. Bussikuluja eri lentokentille ja niistä pois pääsemiseksi tulee olemaan yhteensä noin 20-30€.

Tokihan tämä vaati monen tunnin salapoliisityötä, ahdistusta ja lukuisittain painokelvottomia sanoja, mutta lopputulos oli sen arvoinen. Jos olisimme ottaneet lennot ns. normaalisti menopaluuna, olisimme kustantaneet reissusta vähintään satasen enemmän.

Mutta ihan oikeasti, voiko näillä hinnoilla olla lähtemättä?

Tuliaisia

Ystäväni palasi takaisin Leicesteriin eilen ja toi tuliaisiksi tällaista perinteistä, tsekkiläistä herkkua. Tuossa on siis tosi ohuita vohvelilevyjä suklaatäytteellä, nam! Yhden levyn nakersin jo, vaikka tavara pääsee varmasti kunnolla oikeuksiinsa huomenna aamukahvin kyytipoikana.


Eilinen meni kantiksessa istuessa ja muistellessa miltä se Guinness oikein maistuukaan. Hyväähän se oli ja luonnollisesti tänään on ollut kupoli kipeänä. Krapulaa paranneltiin jo edellämainitun ystävän luona teetä hörppien ja maaliskuun Irlannin matkaa suunnitellen.

Siis kaikki hyvin täällä länsirintamalla!

Perillä taas

Kotimatka ei mennyt niin kuin Strömsössä, mutta huomattavasti huonomminkin olisi voinut mennä.
Viimeisenä päivänä Suomessa rakas koirani päätti kokeilla miltä auton jäähdytinneste maistuu, jonka seurauksena vietimme pitkän tovin eläinlääkärin hätäpäivystyksessä. Onneksi selvittiin vähällä ja koiru tulee kuntoon, joten mamma pääsi lähtemään taas Englannin maalle.
Lento oli tunnin myöhässä, koska matkalaukkuja ei saatu koneeseen ajoissa. Sen jälkeen jonotettiin jäänpoistoon ja vuoroa kiitoradalle. Mutta koska olen päättänyt ajatella tämän vuoden ajan asioita mahdollisimman positiiviselta kannalta, voin todeta pääasian olevan, että laukut kuitenkin kyytiin saatiin ja että olenpahan nyt nähnyt kuinka lentokone suihkutetaan kauniin vihertäväksi ennen lähtöä ja miltä näyttää lentokoneiden jono. Olivat kuin kehä kolmosella konsanaan.

Laskeutumisen jälkeen päätimme kiiruhtaa syömään ja sitten vasta bussiasemalle. Toki siinä vaiheessa seuraava bussi Leicesteriin lähtikin vasta puolentoista tunnin kuluttua, joten odottelua piisasi jälleen. No mutta pääsinpähän todistamaan todennäköisyyksien ihmettä, kun eri lennolla ollut suomalaispariskunta istui sattumalta odotustilassa viereen, tuli sitten samaan bussiin ja lopulta hyppäsi bussista pois samassa kaupungissa. Näin myös miten poliisit kiersivät odotustilan penkkirivejä hirveän kokoiset rynkyt kourissaan. Tiedä sitten etsivätkö jotakin vai loivatko muuten vaan pelon ilmapiiriä ympärilleen. Omanlaisensa elämys joka tapauksessa.

Kämppä täällä tuntui kovin kylmältä ja yksinäiseltä loman jälkeen. Valehtelisin jos väittäisin, ettei tullut ikävä takaisin. Aamulla paistanut aurinko helpotti oloa hieman ja varmuuden vuoksi lähdin vielä shoppailemaan. Tässä hieman reissun saldoa.


Nämä ihanuudet löysin Peacock- nimisestä kaupasta: neuleelle, laukulle ja vyölle tuli yhteishintaa £27,50.


Tämän satsin ostin mistä muustakaan kuin Super Drugsista. Kaksi hiusväriä, kaksi naamarasvaa, pumpulia, hammastahna, hammasharja ja paketti Panadolia yhteensä £16,52. Ja tottakai kaikki muut paitsi särkylääke on puputuotteita eli eläinkokeilla testaamatonta tavaraa.


Body Shopissa ei sinänsä ole mitään eksoottista eikä varsinkaan kun sen emoyhtiönä on Loreal. Mutta laitetaan nyt kuitenkin: naamapesuaine, ripsiväri ja kulmakynä hintaan £22.

Eiköhän tämä tästä taas lähde rullaamaan.