Tulin tänne oppimaan englantia. On todella vaikeaa arvioida totuudenmukaisesti sitä, kuinka paljon on oikeasti oppinut uutta ja kuinka paljon vain on tullut rohkeutta lisää. Juuri toissapäivänä erään ihanaisen proffan kanssa (joka tällä hetkellä vierailee Suomessa) naureskelin muistellessani sitä, kun ensimmäisen kerran hänet tapasin. Yksinkertaisesti tervehtiminen ja itsensä esitteleminen vieraalla kielellä jännitti niin paljon, että kädet tärisivät ja meinasi taju lähteä. Täällä sitten vaan opettelin nielemään jännitykseni ja nykyään solkkaan menemään ilman sen suurempia tuskia. Toki vieläkin jotkin tilanteet jännittävät, mutta enää en jaksa niin välittää vaikka kuinka puhuisin kieliopillisesti väärin. Olen myös oppinut nauramaan omille virheilleni.
Vaarana kuitenkin on, että palatessani Suomeen vaivun jälleen samaan tilaan kuin missä olin ennen vaihtoa. Niinpä ilmoittauduin kv-tuutoriksi ensi syksyn vaihtareille Suomessa. Tuleepahan sitten ainakin käytettyä englantia ja toivonmukaan tavattua paljon uusia, mielenkiintoisia ihmisiä.
P.S Miten niin buukkaan aikatauluni aina överitäyteen? Nytkin sitten huhtikuun kahden viikon lomalla tulee vietettyä kaksi päivää kv-koulutuksessa ;)
1 kommentti:
Hyvä taito tuo itselle nauraminen, sitä pitäisi opettaa kaikille peruskoulun ala-asteelta alkaen.
t. Ä
Lähetä kommentti