Tough stuff

Today's lecture was about violence against women in developing countries. I don't know why, but this touched me more than usual; I think I'm quite used to hear all kinds of horrible stories but today was a bit different. Maybe it was because the number of women facing violence every single day is so overwhelming or maybe it was because our teacher isn't shy showing pictures and giving specific details. Or maybe it was the fact that many states themselves are approving and even encouraging all that. I don't know.

I was also stunned when some of my class mates, originally from India, didn't have the slightest knowledge about this and either did they show any particular interest about it. For crying out loud, they didn't even know where Mumbai is!

One happy thing happened though; the first part of my portfolio was officially accepted and in fact I got 100% marks. Yeewww! It's only a tiny part of my assessment but still.

I also tried to go to my first English lesson. Well, just my luck: the teacher never showed up. Better luck next week I guess :)

And about that Fuse Mentoring, I've decided to drop out of it. The bureaucracy around criminal record check up is amazing and it'd take still about 6 weeks to get it done. Then it's time for Christmas holidays and soon enough the Easter holidays (which I'm definitely not going to miss because of some family reasons). The commitment for mentoring is 6 months so basically I'd run out of time. The coordinator told me that most international students can't do it just because of that. So maybe I'll figure out something else, maybe not. We'll see.

Kehitysmaita ja kovan onnen lapsia

Tänään oli luennolla aiheena se, miten länsimaat pitää kehitysmaat köyhinä. Lyhyesti ja hyvin yksinkertaistetusti kyse on siitä, että erinäisten talouselämän kiemuroiden kautta länsimaisilla pankeilla, lähinnä Maailmanpankilla, oli valtava määrä rahaa, joita haluttiin epätoivoisesti sijoittaa maailmalle. Niinpä köyhille maille lainattiin näennäisesti hyvillä sopimuksilla rahaa, joita maat eivät sijoittaneet tuottaviin kohteisiin. Sen sijaan, että oltaisiin sijoitettu rakenteisiin, jotka olisivat lisänneet maiden omavaraisuutta ja maksukykyä, rahat käytettiin esimerkiksi länsimaistyylisten hifisairaaloiden rakentamiseen, aseisiin, korruptioon, ym.

Näin päästiin tilanteeseen, jossa köyhillä mailla ei ole varaa edes maksaa korkoja lainastaan. Kuvioon astuu mukaan IMF, joka neuvottelee uuden sopimuksen pidemmästä maksuajasta ja näinollen pitkässä juoksussa jälleen suuremmasta lainasta. Ehtona lisäajalle on, että maan tuotanto ja talous tulee ohjata velan maksamiseen eikä suinkaan maan olojen parantamiseen. Näin ollen kehitysmaat itseasiassa maksavat länsimaille enemmän kuin me heille.

Ketkä ovat syyllisiä? Suuret länsimaiset pankki-instituutiot, jotka lainasivat rahaa tietoisina siitä, että näillä mailla ei tule koskaan olemaan varoja maksaa takaisin? Vai köyhät maat itse, jotka a) ottivat lainaa ja b) eivät osanneet käyttää lainaansa oikein? Vai normaalit kansalaiset, jotka ainakin ovat niitä jotka tuntevat nahoissaan velkapelailun seuraukset?

Kehitysmaiden velkataakkojen keventämisestä on kampanjoitu jo vuosia ja jotkut maat ovat saaneet edes osittaisia velkataakan kevennyksiä. Tällöin esimerkiksi ennen velkojen maksuun käytettyä rahaa voidaan nyt käyttää terveydenhuollon tai koulutuksen kehittämiseen. Äärettömän mielenkiintoinen aihe, mutta kuten sanoin, tämä oli vain hyvin yksinkertaistettu versio monimutkaisesta aiheesta.

Illalla oli toinen osa Fuse Mentoring- koulutuksesta. Aiheet jatkoivat eilistä linjaa eikä ainakaan allekirjoittaneelle koulutuksessa tullut ilmi mitään maatamullistavaa. Ihan hyvä siellä oli kuitenkin istua. Nyt odotellaan rikosrekisteriotteiden saapumista (sekä suomalaisten että englantilaisten), jotta saataisiin prosessi eteenpäin. Edessä on vielä haastattelu eikä sittenkään ole varmaa pääseekö mentoriksi asti, sillä välttämättä kaikille ei löydy sopivaa mentoroitavaa. Siinä tapauksessa ohjataan johonkin toiseen lastensuojeluun liittyvään projektiin eli ilman tekemistä ei pitäisi jäädä. Mielenkiinnolla odotetaan... Tiedon saamiseen saattaa tosin mennä monen monen monta viikkoa.

Huhhuh mikä sepustus! Leicester kiittää ja kuittaa.

...Hei kyllä me täällä jotain ehkä tehdäänkin!

Tänään päästiin taas vähän opiskelun makuun. Ensin aamupäivästä kirjastossa oli luento aiheesta Introduction to Structuring a Report, johon menin ihan vain kuuntelemaan onko käytänteissä eroavaisuuksia Suomeen verrattuna. Eipä juurikaan, mutta ihan hyvä se oli silti kuunnella. Aion osallistua myöhemmin viikolla samanlaiseen sessioon, jonka aiheena on esseet.

Illalla oli kolmen tunnin koulutus vapaaehtoisprojektia varten. Omasta mielestäni kyse oli hyvin pitkälti siitä, että osallistujia heräteltiin lastensuojelumaailman tosifaktoihin ja pohtimaan onko itsestä todella mentoriksi. Henkilökohtaisesti olen jo tällä pienellä koulu-uralla ja lyhyellä työelämän kokemuksella tottunut moisiin kauhutarinoihin ja kohtaamaan niitä ihan oikeassakin elämässä, joten en sen suuremmin järkyttynyt. Enemmänkin heräsi ajatus siitä, olenko jo ihan paatunut ja kylmä ihminen...

Koulutuksessa käytiin läpi joitakin sosiaalityön käytänteitä täällä, joitä jäin pohtimaan. Esimerkkinä vapaaehtoinen lasten huostaanotto, jossa vanhemmat saavat vapaaehtoisesti antaa lapsensa huostaan, mutta huoltajuus ja vastuu pysyvät silti vanhemmilla. Vapaaehtoiset huostaanotot kuulemma lisääntyvät aina ennen lomia, koska lomien aikana lasten "ylläpito" on kalleinta. Sitten lomakausien loputtua vanhemmat hakevat lapsensa takaisin kotiin, sanoen että kyllä he sittenkin rakastavat heitä ja pystyvät huolehtimaan heistä. Kunnes jälleen tulee vaikkapa kesäloma... Tämä oli kuulemma kärjistys, mutta kuitenkin mahdollista. Voisiko Suomessa olla näin?

First lecture!

Today we had our first lecture and it was about theories of globalisation. It was pretty much the same that we've already studied in Finland but it was a good introduction to the course. Each lecture has an own topic and they're really interesting... For example the next one is about how developed countries are keeping developing countries poor. But more about that later on. I think the lecturer was nice but still very very professional and someone who knows what she's talking about.

And we won't do any group works on this course after all. In addition to lectures we'll create a portfolio where we evaluate some campaign concerning some topic of interest related to globalisation and health. For example I could evaluate a campaign that helps refugee kids living in poverty or something like that. In addition we have to assess why living in those kind of conditions is a problem, how the problem has emerged and what is the effect of the problem to the children or their families. And of course we have to use many written sources when doing this.

In the evening we also attended an information & cinema night about Fuse Mentoring- project. I'm definitely going to apply for it and hopefully i'd get accepted as well... The training starts on Tuesday and I'll tell more about that then.