Nysse on tehty.

Eli koska mulla on joko a) liikaa vapaa-aikaa tai b) huikea narsistinen himo jakaa omaa elämääni muiden ihmisten kanssa, on koirablogi nyt tehty. Katsotaan kuinka kauan pysyy pystyssä ;)

seonkoira.blogspot.com

Suomi vs Englanti: Ruoka

1. Pakasteet
Kyllä, pakastesafkaa on joka puolella ja niin myös Suomessa. Täällä on kuitenkin menty astetta pidemmälle ja todettu, että KAIKEN voi pakastaa. Rehellisesti voin sanoa, että joissakin kaupoissa ehdoton valtaosa tuotteista on pakasteita. Tarjolla on kaikkea mahdollista ruskeasta kastikkeesta kokonaisiin aterioihin ja jälkiruokiin asti. Mutta auta armias, jos yrität etsiä jotakin vihreää pakastealtaasta - sitä ei ole. Ainoastaan isoimmissa hypermarketeissa voi löytää jotain muutakin kuin aina niin eksoottisia herneitä. Itse yritin löytää pinaattia ja viimein sitä löysinkin paikallisesta superkaupasta, mutta kerralla piti ostaa aimo muovikassillinen, koska pienempää pakkauskokoa ei ollut.

2. Säilykkeet
Jälleen, Suomessakin on säilykkeitä. Mutta täällä on huomattu, että sen minkä voi pakastaa voi myös tunkea säilykepurkkiin. Oikeasti, tämä kansa säilöisi varmaan mummonsakin, jos se olisi mahdollista. Yksi hieno esimerkki on säilykepurkki, jossa on kaksi keitettyä perunaa.

3. Valmisruuat
Kyllä, Suomessa on jälleen kerran myös valmisruokia ja koko ajan etenevissä määrin. Luonnollisesti niitä on myös täällä paljon, ehkäpä Suomen määrät potenssiin kymmenen. Valikoimaa muuten riittää! Ja kun kerran perunoista tuli puhe, täällä oikeasti myydään vakuumipakattuja keitettyjä perunoita, tillin kera tai ilman. Keittotaidottomat kanssaopiskelijamme ovat näistä olleet erityisen haltioissaan.

4. Kananmunat
Täällä kaikki munat ovat automaattisesti vapaan kanan munia, tai ainakaan en ole muihin tähän mennessä törmännyt. Tämän lisäksi munat voivat olla luomua tai eläinsuojelujärjestö RSPCA:n hyväksymiä. Suomessa puolestaan jatketaan vieläkin surkuhupaisaa kissa-hiiri-leikkiä häkkikanaloiden kieltämisestä. Ihan tosi, ihminen on käynyt kuussa, mutta häkkikanaloita ei saada kiellettyä?

5. Rasvaprosentit
Suomessa ei kaupassa ollessaan juuri muuta näe kuin mitä moninaisemman värisiä prosenttilukuja. Monissa tuotteissa rasva määrä ilmoitetaan isommalla kuin itse tuotteen nimi! Sillä ei, eihän sillä ole niin väliä mitä ostaa, kunhan vaan rasvaa on mahdollisimman vähän tai mieluiten ei ollenkaan. Täällä kevyttuotteita puolestaan on yllättävän vähän. Maidoissa on sama rasvaluokitus kuin Suomessa ja esimerkiksi joissain jugurteissa on tarjolla vähärasvaisempi vaihtoehto. Muissa tapauksissa kermat ovat kermaa, voit voita ja juustot juustoja. Elämä on huomattavasti helpompaa! Itseasiassa haluaisin lanseerata Suomeen vastaiskun rasvafanaatikoille ja painattaa tuotteiden kylkiin huomattavasti informatiivisempia faktoja kuten "20% ravintoaineita, 80%vettä ja ilmaa".

Toimintaa, herra vääpeli!

Aamulla oli Research & Ethics- kurssia, jossa käsiteltiin tutkimustyöhön liittyviä eettisiä kysymyksiä. Käytiin läpi eettisen hyväksynnän anomuslappua, mitä eettisiä näkökulmia pitää pohtia omassa research proposalissa ja pähkäiltiin jo tehtyjen tutkimuksien eettisiä ongelmia. Perushuttua siis. Jälleen kaipasin hieman tiukempaa otetta ja pikkuisen pedagogista näkemystä tuohon opetukseen.

Iltapäivällä alkoi kauan odotettu IPE eli Interprofessional Education aka HitC eli Health in the Community. Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja näitä käytetään iloisessa sekamelskassa :) Kurssi vaikuttaa todella pätevältä ja kompaktilta paketilta! Yksi sosiaalityöntekijän haastattelu, yksi jonkin yhteistyötahon (terapeutti, opettaja, lääkäri, ym.) haastattelu, yksi asiakkaan haastattelu, esitelmä, portfolio jossa näitä haastatteluja pohditaan, analysoidaan ja reflektoidaan sekä kahden päivän tiivis pienryhmäkoulutus eri alojen opiskelijoiden kanssa. Tätä kurssia tekee samanaikaisesti monta sataa opiskelijaa ja yhteistyössä toimivat De Montfort University, Leicester University ja lukuisat alueen palveluntuottajat ja eri alojen ammattilaiset. Kurssin perimmäisenä tarkoituksena on ottaa opiskelijoiden avulla selville, mitkä palvelut toimivat, mitä pitäisi parantaa ja mitä uutta pitäisi ottaa käyttöön.

Mielenkiintoista siis! Ja huippua oli myös se, että maikka oli tiukka täti ;)

Vinkkejä vaihtoon lähtijöille

Tämänhetkisen kokemukseni mukaan on muutamia vinkkejä, joita voisin mainita tulevaisuuden vaihtareille:

1. Älä pelkää kieliongelmia opiskelussa, ainakin jos olet lähdössä englanninkieliseen koulutukseen. Muutokseen tottuu yllättävän nopeasti ja ennen kuin huomaatkaan, ei ole juurikaan merkitystä millä kielellä luet tai kirjoitat.

2. Jos kielitaito kuitenkin kaivertaa mieltä, rakenna aikataulusi niin, että opinnot ovat kevyempiä vaihdon alussa. Näin voit olla armollisempi itsellesi.

3. Jos vaan pystyt, haali itsellesi enemmän kursseja kuin mitä suorittaisit Suomessa. Tämä ihan jo sen takia, että mitä todennäköisimmin olet tottunut Suomessa koulun lisäksi käymään töissä, kenties antamaan aikaa parisuhteelle, vaalimaan perhesuhteitasi... Aikaa opiskeluun on vaihdossa huomattavasti enemmän eikä se stressaa niin paljoa, kun ei ole niin hirvittävän suurta ristiriitaa kaiken jakamisen kanssa.

Itse henk.koht päätin opiskella täällä vain sen verran kuin mitä tekisin Suomessa, ihan vain vapaastivalittavien opintojen vaalimikseksi. On tiettyjä kursseja, joita haluan ehdottomasti suorittaa (esim. lääkehoito sos.alalla ja perhetyön kurssit)ja joita ei täällä ole tarjolla. Mutta mutta vastaavasti suoritan täältä etänä kirjallisia töitä Suomeen ja suoritan joitakin käytännön tehtäviä täältä käsin, jotta sitä joskus valmistuisikin ja toisaalta saisi sitä toisen maan perspektiiviä...

4. Älä himoitse tekeväsi töitä. Nauti siitä, että kerrankin saat olla vain opiskelija! Toisekseen, opiskelulta ylijäävän ajan voi käyttää paljon hyödyllisemminkin kuten esimerkiksi reissailuun ja yleiseen ihmettelyyn.

5. Kerää rahaa ennakkoon ja ennen kaikkea revi kaikki irti mitä Kelalta saat. Tulee aika, jolloin voit elää kaurapuurolla ja homehtua neljän seinän sisällä kun ei ole varaa tehdä mitään muutakaan, mutta sen aika ei ole vaihdon aikana. Tulee myös aika, jolloin itku silmässä makselet opintolainaa takaisin, mutta on se sen arvoista.

6. Älä murehdi sitä, jos vaihdon aikana tulee koti-ikävä, sillä se varmasti tulee. Sen kanssa sitten eletään. Monilla vaihtareilla (kuten myös itsellä) lemmikin jättäminen on kaikista rankinta, sillä karvanaamojen kanssa on vaikeaa keskustella Skypessä.

7. Skypestä puheenollen, lataa se hyvissä ajoin koneellesi. Se on todellinen jumalan lahja vaihtareille.

Tunnustus

Sain tunnustuksen ihanaiselta Minniltä. Kiitos <3 En kylläkään usko, että blogini täyttää tuota stylish-määritettä, joten ehkä kallistuu enemmän versatile-puolelle :)

Tunnustukseen kuuluu kertoa seitsemän tosiasiaa itsestään, joten tässä tulee:

1. Olen jo pitkään haaveillut aloittavani koira-aiheisen blogin.

2. Suklaa on SE juttu ja syön sitä hurjan paljon liikaa. Toisaalta, olen aina puolustellut herkutteluani sillä, että koska en polta tupakkaa tai käytä huumeita, voin ihan hyvin syödä suklaata niin paljon kuin haluan.

3. Olen sunnuntaiurheilija: koska täällä ei ole armaita koiriani minua lenkittämässä, käyn salilla saadakseni hyvän fiiliksen ja vähän liikuntaa siinä samalla. On hauskaa kun ihmiset kysyvät tavoitteitani kilomäärissä tai käyntimäärissä - niitä ei ole!

4. Rakastan vanhoja rakennuksia. Esimerkiksi Lontoossa ei ole mitään mahdollisuutta, että pääsisin shoppailemaan, koska vanhat rakennukset vetävät minua magneetin lailla puoleensa. Oxford aiheuttikin sitten melkein sydänkohtauksen...

5. Suklaan lisäksi herkuttelen Guinness- oluella. Sitä olen oppinut juomaan vasta täällä, mutta paluuta entiseen ei ole.

6. Olen kova suunnittelemaan ja listaamaan asioita. Työpöytäni on aina täynnä erinäisiä paperilla olevia suunnitelmia ja kaavailuja.

7. Tykkään seurata ihmisiä. Kahvikuppi kädessä, vilkkalla paikalla mielellään auringonvalossa, ihan vain muiden ihmisten menemisiä ja touhuja katsellen. Loistavaa ajanvietettä.

Tunnustus tulisi myös jakaa 15 blogille eteenpäin, mutta rehellisyyden nimissä on myönnettävä, etten edes lue niin montaa blogia. Hurjasti haluaisin myös antaa tunnustuksen takaisin sen antajalle, mutta se tuskin on tunnustuksien tarkoitus... Mainittakoon kuitenkin, että Minnin blogi on kauneista kaunein! <3

Seuraaville kuitenkin tunnustus kuuluu:
1. If there is a will - there is a way
2. Opettajina Krabin auringossa
3. Eräs blogi, jota en valitettavasti tässä voi mainita, mutta jonka kirjoittaja ehkäpä tunnistaa itsensä... Eli tunnustus sinne toiselle puolelle maailmaa, etelän auringon alle, meidän omalle maailmanmatkaajalle :)

Linkittäminen ei ole yksi vahvuuksistani, joten pahoittelut siitä.

Pitkä päivä

Torstaina oli taas koko päivän tutkimustyötä. Tunnin tarkoituksena oli käydä läpi vähän perusasioita tutkimustyöhön liittyvistä asioista, hiottiin jälleen jokaisen oppilaan ideoita omasta tulevasta työstään ja luennoitsijat kertoivat omista tuotoksistaan. Yhtään en kyseenalaista näiden ihmisten ammattitaitoa akateemisella alalla, mutta rehellisyyden nimissä pedagogisia taitoja voisi vielä hioa. Kummallakin luennoitsijalla oli aikaa 3 tuntia/nokka, mutta opiskelijoille ei tuntunut jäävän käteen oikein yhtään mitään. Henk.koht mukavinta tuossa päivässä oli se, kun sai jälleen uusia tuttuja, tällä kertaa pari brittityttöä, jotka istuivat vieressäni.

Suurimmat ongelmat olivat siinä, että meille samaan aikaan korostettiin jalkojen pitämistä tiukasti maan pinnalla: tutkimus ei saa phd-tasoinen, se ei saa olla liian kunnianhimoinen, sen pitää olla realistinen, te ette ole tekemässä mitään mullistavaa, ym. Sitten kuitenkin kaikki esimerkkitutkimukset olivat kansallisen tai jopa kansainvälisen tason huikeita projekteja, joita nämä heput ovat aikanaan tehneet, tutkimuksia jotka nimenomaan ovat mullistaneet koko sosiaalialan työkentän ja joiden parissa on työskennellyt lukuisia ihmisiä. Tähän vielä liitettiin äärettömän pitkät pienryhmien keskusteluajat, joiden sisältöä ei purettu lainkaan.

Ensi kerralla siirrytään aamupäivällä tutkimusetiikan puolelle ja iltapäivällä pitäisi alkaa jälleen uusi kurssi.

Research & Ethics

So, last Thursday I started a new module called Research & Ethics. In this module I have to conduct a research proposal and naturally there's also research permission, ethical approval and literature review required. Other students conduct the research they have proposed during summer and I'm doing it around autumn 2011-spring 2012 in Finland. So practically, in this module I plan a research that I'll do in my thesis. Of course it's not certain that my idea is excepted in Laurea even thought it'd be excepted by my tutors here. I'll tell more detailed info about the tasks within this module when lessons continue and tutorials start (I have my personal tutor and a research tutor with whom I have both one-on-one and group tutorials).

First lesson of this new module started with a bang: we had to decide a topic for our future research. Before last Thursday I had systematically postponed the idea of thesis because every bit of planning it had been causing me more or less severe anxiety and irritation. But now I really had to think about it and thanks to some of the exercises we made, it's no longer that intimidating. Actually i even got excited about it!

The best exercise we made was identifying three service user groups that we're the most interested in. Then we had to think about research topics within these groups. Notice that a topic is not the same thing as a research question! Topic would be e.g residential care & older people or substance abuse & adolescents. Actual research questions will be decided and examined later in the module. Anyway, after we had three possible topics with different kinds of service user groups, we had to plan where the research would be made (agency) and who would be studied (service users, social workers, etc.). We also had to make a justification of how our topics would be relevant to social work.

To be continued next Thursday :)

Tunnelmointia

Yksi hienoimmista asioista tässä maassa ovat kaikki lukemattomat kirkot ja katedraalit. Englantilaisille ne ovat varmaan täysin arkipäiväisiä rakennuksia, mutta minulle ne ovat paikkoja, joissa yhdistyvät lapsuuden sadut, unelmat ja haaveet. Jopa päivänvalossa voisin vannoa tällaisten paikkojen kuhisevan henkiä ja haamuja, puhumattkaan sitten mitä kuunvalo saa aikaan.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Suomi vs Englanti: Mitä muut ajattelevat minusta

1. Ikä
Suomessa ihmiset lähes poikkeuksettä olettavat minun olevan ikäistäni huomattavasti vanhempi. Täällä asia on täysin päinvastoin. Kaupan myyjät ovat ulkonäköni takia vakuuttuneita, että olen epätoivoinen, kutakuinkin 17-vuotias pikkuvamppi, joka säälittävyydessään yrittää näyttää täysi-ikäiseltä ja ostaa alkoholia. Muut opiskelijat puolestaan olettavat minun olevan juuri ja juuri täysi-ikäinen, kenties 19-vuotias. Esimerkiksi eilisellä luennolla vieressäni istuva tyyppi piti täysin itsestäänselvyytenä, että olen ensimmäisen vuoden opiskelija. Kun korjasin, että itseasiassa olen juuri aloittanut kolmannen opiskeluvuoteni, meni kundi kokolailla hiljaiseksi ja tuumasi lopulta: "sittenhän sä olet korkeammalla tasolla kuin minä". Mielenkiintoinen tapa tarkastella tuotakin asiaa, sanon ma.

2. Ammattipätevyys
Suomessa sosiaalialaa opiskelevat ovat työelämässä haluttua riistaa heti ensimmäisen harjoittelun jälkeen. Täällä olen puolestaan monesti törmännyt siihen hienovaraiseen käsitykseen, että minä en ymmärrä alastani yhtään mitään. Toki en villeimmissä kuvitelmissanikaan voisi väittää olevani pätevä tai valmis työntekijä, mutta kyllä nyt jotain haisua jo on. Esimerkkinä toimii jälleen eilinen luento, jossa päätin haluavani tutkia mielenterveysongelmia omaavien vanhempien saamia tukitoimia. Eräs kanssaopiskelijani kyseenalaisti aiheeni sanomalla: "mielenterveyspuoli on aika rankka paikka. Minä tiedän, olen tavannut kaksi skitsofreniaa sairastavaa ihmistä". Meinasi allerkirjoittaneella törähtää paskat housuun kun nauratti niin kovin.

3. Opiskelumotivaatio
Jostain syystä Suomessa minua pidetään yleensä tunnollisena ja ahkerana opiskelijana. Jostain syystä täällä olen automaattisesti laiska ja motivoitumaton. Esimerkiksi vaihtareiden keskuudessa minun ja Lillin opiskelut ovat yleisesti tunnettu vitsi, koska meillä on kontaktitunteja niin vähän. Ihmiset eivät voi ymmärtää, että kursseihimme sisältyy niin paljon itsenäistä työskentelyä, että se pitää varmasti työn touhussa kaikkina päivinä. Tähän tulee vielä lisäksi Suomeen tekemämme opintosuoritukset, joita niitäkin on melkoinen määrä. Kuinka monesti olenkaan kuullut sen, että kaikilla muilla on luentoja aina klo 9-17 joka päivä! Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että ihmeen usein näitä kaikkia muita näkee tuona aikana milloin missäkin punasilmäisenä hoipertelemassa tai salilla hullunkiilto silmissä hikoilemassa.
Antakaa minulle vastaan kurssi missä kontakteja on joka päivä koko päivän ajan. Otan sen vastaan mielelläni, sillä lupaan ja vannon, että tuollaisen kurssin suorittaminen on helpompaa ja vähemmän itsekuria vaativaa kuin tämä systeemi, joka meillä on.

Vannomatta paras

Tältä näytti taivas ikkunastani noin yhdeksän pintaan aamulla. Kyllä se aurinko vielä joku päivä voittaa!

Muistan vannoneeni joskus, että minä en ainakaan koskaan laittaisi mihinkään typerään blogiin jotain typeriä kuvia joistain typeristä räteistä, joita näkee jokainen ihminen jokaisessa kaupassa ihan itsekin. Niin...


Mutta nämähän eivät ole rättejä! Joten olen täysin oikeutettu jakamaan tämän narsistisen ilon kanssanne. Adidaksen lenkkarit maksoivat 18 puntaa ja kirjat 1,99 puntaa kipale. Kyllä kelpaa sitten kesällä lenkkeillä fifien kanssa ja opettaa niille uusia temppuja! Tuossa toisessa koirakirjassa mm. opetetaan miten koira koulutetaan ravistamaan turkkinsa ja sulkemaan ovet. Jos ei muuta niin ainakin meidän oma pikku Herra Houdini, joka nyt osaa avata ovet, voi sitten jatkossa myös sulkea ovet perässään ja takaisin tullessaan ravistella suuremmat vedet turkistaan, ettei jäisi petoksestaan kiinni.

Tänään oli myös ensimmäinen luento Research & Ethics- kurssista. Kirjoitan kurssista varsinaisesti sitten erikseen, sillä olen hyväksynyt tappioni ja ymmärtänyt ettei kukaan jaksa lukea englanninkielisiä tekstejäni. Ja koska niitä pakko on kuitenkin kirjoitella, teen sen sitten erikseen.

Sen verran on kuitenkin pakko mainita, että olisi mielenkiintoista tietää miten Suomea markkinoidaan maailmalla. Esimerkiksi tuolla kurssilla on monta kymmentä opiskelijaa ja heidän joukossaan on kaiken väristä sekä näköistä Timoa ja Tarjaa - lisäksi aksenteista kuulee, että tässä suhteessa ulkonäkö ei aina petä, vaan monet monet kansallisuudet ympäri maailman ovat edustettuina. Opettaja kuitenkin päättää hehkuttaa, että hei meillä on kaksi opiskelijaa Suomesta! Wau, mieletöntä! Ja sitten esittelee meidät perinpohjin kaikille muille. Siinä taas istui suomineidot korvat punaisina. Toisaalta tuli kyllä tervetullut olo ja oikein hyvä fiilis.

Kielikukkasia

Tänään opin mikä ero on sanoilla story, storie ja storey. Kaikki lausutaan samalla tavalla ja suomalaisena yritin itsepintaisesti tarjota niitä kaikkia, ilman että yksikään meni nappiin. No, muistanpahan jatkossa :) Englannin tunnilla oli siis vain neljä ihmistä, joten päästiin oikein kunnolla hinkkaamaan pikkujuttuja.

Olen mä tosin muutakin tänään saanut aikaiseksi. Edellisen kurssin esseen palautus oli tänään, sitten kävin kirjastossa hommaamassa credittiä tulostamista varten (ihme ja kumma, että käteinen kävi ettei tarvinnut luottokortilla säätää), kotona kirjoitin yllättävän tuotteliaasti esseetä erästä Laurean kurssia varten ja lopuksi vielä tosiaan tuo englannin tunti. Ja huomenna alkaa uusi kurssi, Research & Ethics, jota odotan innolla. Nyt jos vielä armas kämppikseni myrkyttäisi päänahkaani annoksella hiusväriä, olisi päivä pulkassa!

Joutsen ei liity päivääni muuten kuin että normaaliin tapaan näin niitä tänään useita. Kauniita otuksia.

Dublin here I come!

On olemassa tiettyjä tapahtumia joissakin tietyissä paikoissa, joihin olen aina unelmoinut pääseväni ja yksi niistä on St. Patrick's Day Dublinissa Irlannissa. Tänä keväänä on loistava tilaisuus toteuttaa tämä unelma, joten ei muuta kuin kamat kasaan ja menoksi! Reissuun lähdetään perjantaina 18.3 aamuyöstä ja takaisin Leicesteriin palataan maanantaina 21.3. Lennot maksoivat edestakaisin kaikkine veroineen ja maksuineen 52,30€/nokka (Ryanair) ja kolme yötä hostellissa aivan kaupungin keskustassa 69,50€/nokka. Bussikuluja eri lentokentille ja niistä pois pääsemiseksi tulee olemaan yhteensä noin 20-30€.

Tokihan tämä vaati monen tunnin salapoliisityötä, ahdistusta ja lukuisittain painokelvottomia sanoja, mutta lopputulos oli sen arvoinen. Jos olisimme ottaneet lennot ns. normaalisti menopaluuna, olisimme kustantaneet reissusta vähintään satasen enemmän.

Mutta ihan oikeasti, voiko näillä hinnoilla olla lähtemättä?

Tuliaisia

Ystäväni palasi takaisin Leicesteriin eilen ja toi tuliaisiksi tällaista perinteistä, tsekkiläistä herkkua. Tuossa on siis tosi ohuita vohvelilevyjä suklaatäytteellä, nam! Yhden levyn nakersin jo, vaikka tavara pääsee varmasti kunnolla oikeuksiinsa huomenna aamukahvin kyytipoikana.


Eilinen meni kantiksessa istuessa ja muistellessa miltä se Guinness oikein maistuukaan. Hyväähän se oli ja luonnollisesti tänään on ollut kupoli kipeänä. Krapulaa paranneltiin jo edellämainitun ystävän luona teetä hörppien ja maaliskuun Irlannin matkaa suunnitellen.

Siis kaikki hyvin täällä länsirintamalla!

Perillä taas

Kotimatka ei mennyt niin kuin Strömsössä, mutta huomattavasti huonomminkin olisi voinut mennä.
Viimeisenä päivänä Suomessa rakas koirani päätti kokeilla miltä auton jäähdytinneste maistuu, jonka seurauksena vietimme pitkän tovin eläinlääkärin hätäpäivystyksessä. Onneksi selvittiin vähällä ja koiru tulee kuntoon, joten mamma pääsi lähtemään taas Englannin maalle.
Lento oli tunnin myöhässä, koska matkalaukkuja ei saatu koneeseen ajoissa. Sen jälkeen jonotettiin jäänpoistoon ja vuoroa kiitoradalle. Mutta koska olen päättänyt ajatella tämän vuoden ajan asioita mahdollisimman positiiviselta kannalta, voin todeta pääasian olevan, että laukut kuitenkin kyytiin saatiin ja että olenpahan nyt nähnyt kuinka lentokone suihkutetaan kauniin vihertäväksi ennen lähtöä ja miltä näyttää lentokoneiden jono. Olivat kuin kehä kolmosella konsanaan.

Laskeutumisen jälkeen päätimme kiiruhtaa syömään ja sitten vasta bussiasemalle. Toki siinä vaiheessa seuraava bussi Leicesteriin lähtikin vasta puolentoista tunnin kuluttua, joten odottelua piisasi jälleen. No mutta pääsinpähän todistamaan todennäköisyyksien ihmettä, kun eri lennolla ollut suomalaispariskunta istui sattumalta odotustilassa viereen, tuli sitten samaan bussiin ja lopulta hyppäsi bussista pois samassa kaupungissa. Näin myös miten poliisit kiersivät odotustilan penkkirivejä hirveän kokoiset rynkyt kourissaan. Tiedä sitten etsivätkö jotakin vai loivatko muuten vaan pelon ilmapiiriä ympärilleen. Omanlaisensa elämys joka tapauksessa.

Kämppä täällä tuntui kovin kylmältä ja yksinäiseltä loman jälkeen. Valehtelisin jos väittäisin, ettei tullut ikävä takaisin. Aamulla paistanut aurinko helpotti oloa hieman ja varmuuden vuoksi lähdin vielä shoppailemaan. Tässä hieman reissun saldoa.


Nämä ihanuudet löysin Peacock- nimisestä kaupasta: neuleelle, laukulle ja vyölle tuli yhteishintaa £27,50.


Tämän satsin ostin mistä muustakaan kuin Super Drugsista. Kaksi hiusväriä, kaksi naamarasvaa, pumpulia, hammastahna, hammasharja ja paketti Panadolia yhteensä £16,52. Ja tottakai kaikki muut paitsi särkylääke on puputuotteita eli eläinkokeilla testaamatonta tavaraa.


Body Shopissa ei sinänsä ole mitään eksoottista eikä varsinkaan kun sen emoyhtiönä on Loreal. Mutta laitetaan nyt kuitenkin: naamapesuaine, ripsiväri ja kulmakynä hintaan £22.

Eiköhän tämä tästä taas lähde rullaamaan.

Lomalla

Lupasin antaa blogin levätä Englantiin paluuseen saakka, mutta teen nyt varaslähdön parilla päivällä. Eli perjantaina pitäisi taas ampaista matkaan ja vaihtaa maisemia - lämpötilakin tulee muuttumaan parisenkymmentä astetta.

Mutta mitä ajatuksia oli lomalaisen mielessä päällimmäisinä?

1. Lumi
Oli ihanaa, kun oli kunnolla lunta. Kaikki paikat oli niin kauniita valkoisen hangen ansiosta, koirien kanssa taisteltiin useammat hulvattomat lumisodat ja muutenkin lumi tuntui kuorivan ihmisestä esiin sen tervetulleen, hieman lapsenmielisemmän puolen esiin. Toisin kuin Englanti, kotomaa selviää lumesta ilman kriisejä, ministereiden eroa ja miljoonatappioita. Homma siis toimii talvesta huolimatta. Tai niin no, kaikki muu paitsi VR.

2. Läheiset
Loman aikana muistin vahvemmin kuin koskaan, miten hieno oma perhe onkaan. Kaikkine kummallisuuksineen se on paras perhe mitä maailmasta löytyy.

3. Kiire
Itsellä oli kiire nähdä kaikkia ihmisiä, tehdä kaikki tarpeelliset jutut ja nauttia mahdollisimman paljon. En kuitenkaan ollut ainoa kiireinen, sillä kiire tuntui ja näkyi kaikkialla ympärilläni. Esimerkkinä toimikoon se, kun eräässä tavaratalon liikkeessä huomasin kassaneidin olevan vanha luokkatoverini, jota en ollut nähnyt moneen vuoteen. Tokihan siinä sitten ryhdyttiin kiivaasti vaihtamaan kuulumisia, mutta ei aikaakaan kun eräs rouva oli jo selän takana nykimässä. Ensin luulin ihmispolon kärsivän astmakohtauksesta, kunnes muistin, että eihän tässä maassa saa noin vaan juttelemaan jäädä muiden ajan kustannuksella. Päästin rouvan hoitamaan ostoksensa, yritin uudestaan ystäväni kanssa ja jälleen tunsin jonkin ihmisen kuuman hönkäilyn niskassani. Niinpä luovutin ja totesin ystävälleni, että jutellaan vaikka facebookissa lisää. Todella suomalaista.

Toinen esimerkki kiireestä oli tilanne omassa lähikaupassani, jossa eräs nuttupäinen pappa oli jättänyt kärrynsä keskelle käytävää. Ohi haluavat ihmiset mulkoilivat pahasti, tönivät ja lopuksi paiskasivat kärryt toiselle puolelle kauppaa kiukuspäissään. Pappa ja minä jäimme tuijottamaan hölmistyneenä. Mikä ihme meitä ihmisiä oikein vaivaa? Mikä meitä suomalaisia vaivaa? Omien kokemuksieni voimin uskallan väittää, ettei Englannissa ihmiset ole näin kiireisiä, töykeitä ja kylmiä toisiaan kohtaan.

Täten haastan jokaisen, joka lukee tämän kirjoituksen: hymyile kerran tuntemattomalle vastaantulevalle ihmiselle. Kokeile. Tuo toinen ihminen todennäköisesti toteaa sinun olevan hullu, mutta sinulle itselleen se tekee hyvää. Hengitä. Rauhoitu. Sano jokin ystävällinen sana, ihan ventovieraalle. Ja ennen kaikkea: älä paiski pappojen ruokakärryjä tai teen sinusta rukkaset!


Loppukevennyksenä eilen käyty keskusteluntynkä, jonka aloitti eräs rouva cairnterrierinsä kanssa. Kuljin omien susieni kanssa kiltisti ohi, kun rouva huusi:
- Tottelevatko nuo koirat sinua?
Seurasi hölmistynyt hiljaisuus, jonka jälkeen vastasin:
- Silloin tällöin joo.
- Niin kun tämä minun heinäkuussa syntynyt on ihan vaaraton.
Seurasi uusi hölmistynyt hiljaisuus, jonka jälkeen vastasin:
- No mutta se on ihan kiva tietää.