Viimeistä viedään

Viimeinen päivä Leicesterissä on kulunut pitkälti siivotessa ja pakkaillessa. Aamulla tosin käytiin myös nauttimassa kahvit aamuauringossa kampuksen päärakennuksen edessä, pikkuisen huokaillen. Kaiken sen ilon, riemun ja odotuksen rinnalle on päässyt hiipimään myös haikeutta - tänne ei todennäköisesti palaa enää koskaan.

Toki viimeaikaisten luonnonmullistusten myötä on tunnekirjoon päässyt mukaan myös huolta. Jos tuhka estää lentämisen, millä sitten mennään kotiin? Toivottavasti kaikki pitävät sormet ja varpaat ristissä, että päästään kotiin lentäen. Muuten vaihtoehtoisena reittinä on matkustaa bussilla Lontoosta Amsterdamiin, sieltä junalla Saksan Travemundeen tai Rostockiin ja sieltä lautalla Helsinkiin. Jos tuokaan reitti ei onnistu niin sitten vaikka heitetään pitkää tikkua, että minne lähdetään :)

Mitä viimeisessä blogipostauksessa oikein kuuluu kirjoittaa? Selvää on ainakin se, että tämä vuosi on ollut aivan loistava ja ehdottomasti jokaisen hankaluuden, ongelman ja päänvaivan arvoinen. Tulen kaipaamaan englantilaisten positiivista asennetta, halpaa hintatasoa, pubielämää, Leicesterin monikulttuurisuutta ja tottakai ystäviäni, jotka joko jäävät tänne tai suuntaavat kuka mihinkin päin maailmaa. Toisaalta odotan Suomea, kaikkia omia ihmisiäni siellä, koiriani, sitä että saa asioida omalla kielellään, metsää...

Huomenna on suunnitelmana ensin käydä aamupalalla ihanaisen proffan kanssa, sitten on kämppätarkistus, bussimatka Heathrowlle ja jos vain mahdollista niin lento Suomeen. Jos ei.. Olen virallisesti luvannut, että jos kotimatka joudutaan tekemään pitkän kaavan mukaan, niin opettelen juomaan viskiä. Ai miksi? Ihan muuten vaan.

Nyt meni niin kuin Strömsössä

Jaa mikä? No Research & Ethics - kurssin päätöstyön elikkä oma research proposalin palautus. Tänään aamulla tallustelin kirjastoon tulostamaan työtäni. Tulostimet pikkuisen nikottelivat ja sitä kirosin suloisilla vaaleanpunaisilla sanakäänteilläni. Noh, sain kuitenkin homman hoidettua ja kävelin opintotoimistoon palauttamaan ko. työtä. Kävelymatka kestää lampsimisen nopeudesta riippuen noin 5 minuuttia. Kun pääsin perille, oli toimistossa lappu, että kaikki DMU:n tulostimet ovat kaatuneet.

VAU, mikä ajoitus. Taisi olla mun paperini viimeisiä mitä koko laitoksessa hetkeen tulostettiin. Ja ne jotka eivät ymmärrä, niin DMU:ssa työt palautetaan tiettynä päivänä klo 9.45-12.00 välisenä aikana eikä käsitettä armo ole tietääkseni lanseerattu.

Koska olen pakertanut tuon ko. työn kimpussa hävyttömän monta tuntia vuorokaudessa hävyttömän pitkän ajanjakson ajan, käppäilin opintotoimistolta suoraan kaupunkiin ja ostin itselleni vähän kesäkivaa. Billabongin sortsit, lähtöhinta £60.00, nyt £9,99. Lisäksi kolme erilaista toppia £2,99; £3,99 ja £15,99 (tämän lähtöhinta kolmekymppiä). Nam nam, tulee ikävä tätä hintatasoa.