...Hei kyllä me täällä jotain ehkä tehdäänkin!

Tänään päästiin taas vähän opiskelun makuun. Ensin aamupäivästä kirjastossa oli luento aiheesta Introduction to Structuring a Report, johon menin ihan vain kuuntelemaan onko käytänteissä eroavaisuuksia Suomeen verrattuna. Eipä juurikaan, mutta ihan hyvä se oli silti kuunnella. Aion osallistua myöhemmin viikolla samanlaiseen sessioon, jonka aiheena on esseet.

Illalla oli kolmen tunnin koulutus vapaaehtoisprojektia varten. Omasta mielestäni kyse oli hyvin pitkälti siitä, että osallistujia heräteltiin lastensuojelumaailman tosifaktoihin ja pohtimaan onko itsestä todella mentoriksi. Henkilökohtaisesti olen jo tällä pienellä koulu-uralla ja lyhyellä työelämän kokemuksella tottunut moisiin kauhutarinoihin ja kohtaamaan niitä ihan oikeassakin elämässä, joten en sen suuremmin järkyttynyt. Enemmänkin heräsi ajatus siitä, olenko jo ihan paatunut ja kylmä ihminen...

Koulutuksessa käytiin läpi joitakin sosiaalityön käytänteitä täällä, joitä jäin pohtimaan. Esimerkkinä vapaaehtoinen lasten huostaanotto, jossa vanhemmat saavat vapaaehtoisesti antaa lapsensa huostaan, mutta huoltajuus ja vastuu pysyvät silti vanhemmilla. Vapaaehtoiset huostaanotot kuulemma lisääntyvät aina ennen lomia, koska lomien aikana lasten "ylläpito" on kalleinta. Sitten lomakausien loputtua vanhemmat hakevat lapsensa takaisin kotiin, sanoen että kyllä he sittenkin rakastavat heitä ja pystyvät huolehtimaan heistä. Kunnes jälleen tulee vaikkapa kesäloma... Tämä oli kuulemma kärjistys, mutta kuitenkin mahdollista. Voisiko Suomessa olla näin?