Suomi vs Englanti: Asiointi

Kaikkihan tietävät kuinka hirveän kivaa on viettää aikaansa ruuhkaisissa ostoskeskuksissa, nihkeän kuumissa pikkuputiikeissa, kylmänkalskeissa virastoissa ja joka paikassa luikertelevissa jonoissa. Perusperiaatteet ovat varmasti joka paikassa suurinpiirtein samat, mutta pieniä eroavaisuuksia löytyy jopa Suomen ja Englannin välillä.

1. Jonottaminen
Fakta: Jonottaminen on perseestä. Jonoissa on ahdasta, kuumaa, tunkkaista ja inhottavaa ja joka hetki olet varma, että lyyhistyt kantamustesi, ostoksiesi ja takkiesi alle hetkenä minä hyvänsä. Ratkaisu Suomessa: Liikkeissä on mahdollisimman monta kassatätiä/setää, jotka toimivat mahdollisimman nopeasti tai virastojen ovensuussa on yksinkertainen masiina, joka sylkee sisuksistaan vuoronumeroja ja mahdollistaa asiakkaan menevän istumaan ja odottamaan. Ratkaisu Englannissa: Liikkeissä jonotetaan kiltisti ja virastoissa jonotetaan kiltisti. Kassatädit/sedät ovat valmiita sitten kun ovat ja heitä on juuri se määrä kuin sattuu olemaan.

2. Kassatädit/sedät
Suomessa kassoilla työskentelevät ihmiset ovat yleisesti ottaen äkäisiä, kiireisiä ja äärettömän tympiintyneitä. Heitä ei ihan oikeasti voisi vähempää kiinnostaa, saatko plussapisteitä vai bonuspisteitä, kunhan vain poistut mahdollisimman nopeasti heidän elämästään, jotta he pääsevät viettämään kahvitaukoaan ajallaan tai mieluiten vaikka minuutin etuajassa. Englannissa taas kassat ovat yleisesti ottaen oikein ystävällisiä ja suomalaisesta tuntuu suorastaan sydäntä lämmittävältä, kun heille saa hymyillä, heitä saa tervehtiä ja, shokeeraavaa kyllä, heille voi myös puhua. Uskokaa tai älkää. Erittäin monesti olen täällä myös kohdannut kassoja, jotka aloittavat keskustelun; he saattavat kysellä taustaasi, heittävät huumoria kanssasi ja rupattelevat säästä. Takanasi saattaa hyvinkin olla kolmenkymmenen metrin jono, mutta kassa ottaa aikansa jutellakseen kanssasi. Suorastaan loistavaa.

3. Palvelu
Fakta: Suomessa esimerkiksi vaateliikkeissä pyritään selviämään mahdollisimman vähällä työvoimalla. Fakta: Täällä pienimmissäkin vaatepuljuissa on hiljaisimpienkin tuntien aikana useampi työntekijä, jotta asiakkaille riittäisi palvelua. Joskus palveluinto menee hieman äärimmäisyyksiin asti, josta esimerkkinä toimii kansallisen bussiyhtiön virkailija, jolta allekirjoittanut yritti ostaa poikaystävälle lippua lentokentälle. Täti ei suostunut myymään lippua ennenkuin allekirjoittanut oli kertonut mihin aikaan kentällä piti olla. Eikä suostunut myymään sen jälkeenkään, koska hänen mielestään aikatauluni oli liian tiukka eikä miesparka tulisi ehtimään kentälle ajoissa. Allekirjoittanut yritti parhaansa mukaan laskeskella ykkösestä tuhanteen ja takaisin sekä selittää tädille, että vaikka kentälle ei ehdittäisikään, olisivat ne minun rahani, jotka menetettäisiin, ei hänen. Tilanne ratkesi sillä, että allekirjoittanut siirtyi ostamaan lipun seuraavalta myyjältä. Ja mitä teki tuo aikaisempi virkailija? Mulkoili oman tiskinsä takaa ja mumisi paheksuvasti.