Suomi vs Englanti: Alkoholi

Jatketaan edellisellä linjalla, mutta keskitytään siihen mikä todella on tärkeää kaikille pikku simasuille eli kuningas alkoholiin itsessään.

Täällä Englannissa saa jokainen koju pikkukiskasta hypermarkettiin myydä juuri sitä ilolientä kuin haluavat juuri siihen aikaan kuin haluavat. Käytännössä saan siis lähikaupastani vodkaa niin halutessani, aina siihen asti kunnes kaupan ovet ovat auki eli yleensä puoleenyöhön. Ei siis puhettakaan Suomen systeemistä, jossa keskikaljaa vahvempaa saa ostaa vain nimeltä mainitsemattomasta lafkasta, jonka ainoa olemassaolon tarkoitus ja oikeutus on kerryttää valtion ahnasta rahakirstua. Ja sitä ohrapirtelöäkin saa ostaa vain tiettyyn aikaan päivästä, jotta Kalle Katsusta ja Jokke Jakomäestä eivät tenuttaisi itseään hengiltä.

Suomessa tuoppiin lasketaan olutta desimaalien tarkkuudella, jotta pisaaraakan ei mene hukkaan ja näin nihilisti johtaja saa jälleen tyytyväisenä taputella karvaisia käsiään. Täällä tuoppi ei ole tuoppi ellei se valu, läisky ja kuohu ahnaan asiakkaan kouraan. Ja mitä hintapolitiikkaan tulee, täällä kalleimmissakin pubeissa ja baareissa olut maksaa korkeintaan puolet Suomen hinnoista.

Mieleeni kuitenkin hiipii väkisinkin salakavala ajatus. Onko Suomen alkoholipolitiikka sittenkin ovelampi kuin mitä päältä päin vaikuttaa? Kun viinaa ei saa silloin kun haluaa ja sieltä kuin haluaa tai jos sitä saa, on se ainakin hävyttömän kallista, ovat Kalle ja Jokke valmiita vaihtamaan korvaaviin tuotteisiin. Luonnollinen poistuma ja jälleen suomineidon rahakirstuun jää pari jeniä lisää.